Toinen kuukausi takana! Tuuve kehrää mukavasti eteenpäin, kevät saapui vihdoin Suomeen ja vaihtui nopeasti kesäksi. Kansallispuistoja on nyt takana jo huimat 14 ja nykyiseen elämäntilanteeseen rupeaa totuttautumaan.
Välillä on satanut rakeita, välillä on aurinko porottanut täysillä. Kolea kevät on hiljalleen vaihtunut varhaiseen kesään. Rusketustakin on jo tullut ja uimassa käyty! Kouluprojektit ovat takana ja seikkailu jatkuu!
Katsotaanpas taaksepäin!
Tässä kuussa olemme siis käyneet Repoveden, Torronsuon, Liesjärven, Päijänteen ja Isojärven kansallispuistoissa.
Repovesi oli ehkä näistä mieluisin. Todella upea paikka vaihtelevine maastokorkeuksineen ja upeine maisemineen. Ei ihme että se on yksi Suomen suosituimmista kansallispuistoista. Huippu paikka!
Myös melontavaellus Päijänteen kansallispuistossa oli täyttä herkkua meille. Vaihtelu jalan kulkemiseen on erittäin tervetullutta. Melominen on todella hauskaa puuhaa ja Päijänteen kansallispuisto tarjosi siihen upeat puitteet!
Meillä on nyt koulunäytöt suoritettuina, olemme siis pian erä- ja luonto-oppaita! Tai oikeastaan Johanna on. Minulta puuttuu EA2- kurssi suorituksistani, kun olin silloin Lapissa työharjoittelussa. Pitää se vielä suorittaa jossakin vaiheessa, että saa paperit kouraan..
Opiskeluvuodesta käteen jäi mahtavia kokemuksia, paljon opittua tietotaitoa ja pääsi tietenkin ystävystymään todella mahtavien ihmisten kanssa.
Nyt pääsemme keskittymään antaumuksellisemmin reissaamiseen kun ei tarvitse huolehtia näytöistä (tai toivon mukaan muustakaan).
Tuuve on rullannut ilman mitään huolia, kevätkesä on kohdellut mammaa lämmöllä. Näyttääpä mummeli melko muikealtakin nyt kun sen katolla seisoo Welhonpesän meille sponssaama vihreä ja punainen kajakkipari!
Sitten taas se ihana sosiaaliporno-osuus… Yhteistyömme on löytänyt tietynasteisen tason. Tekstit sujuvat luppoisaan tahtiin ja aikaa ei mene häröilyyn enää niin paljon. Toiselle osaa antaa ehkä enemmän tilaa ja kaksin eläminen on rutiinisoitunut.
Myönnettäköön että välillä tulee konflikteja mitä pienemmistä asioista jotka saattavat räjähtää melko pitkällekin. Joskus on tavaroitakin lentänyt ulos autosta ja äänen volyymi noussut hieman epämieluisalle tasolle. Eli ilman riitoja emme ole selvinneet, niinkuin on oletettavaa näin tiiviissä yhteiselossa.
Tosin, jos elää toisen kanssa pienessä tilassa jatkuvasti ei niiltä ehkä voi välttyäkään. Johanna on meistä tarkempi ja järjestelmällisempi, kun taas Antti on boheemi ja elää sellaisessa hallitussa kaaoksessa. Se aiheuttaa välillä pinnan kiristelyä, josta kuitenkin selvitään suhteellisen nopeasti. Hyvillä mielin olemme edelleen ja opimme koko ajan lisää sekä itsestämme, että toisistamme. Reissu jatkuu innolla kohti tulevia seikkailuja.
Seuraavana vuorossa on pidempi melontavaellus Saimaalla, eli Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistoissa! Katsotaan jos vaikka törmättäisiin saimaannorppaan. Tämän jälkeen menemme ehkäpä Kolille ja sitten Jukolan viestiin suunnistamaan luokkatovereidemme kanssa!
Jukola… Huhhuh.. siihen pitää treenata kyllä vielä niin paljon kuin ikinä vain ehtii, ei ole suunnistustaidot ehkä ihan parhaassa terässä.
Jukolasta lähdemme mahdollisesti mutkien (Lapin) kautta melomaan saaristoihin. Katsotaan miten käy!
Huippuhauskaa ja opettavaista on siis ollut ja tulevaisuudessa toivon mukaan vielä paranee! Me jatketaan, kiitos kun jaksatte lukea meidän juttujamme!
❤ Antti ja Johanna
yhtaluontoa.wordpress.com 
Reblogged this on ulkoholisti and commented:
Hieno kasvutarina ja aivan uskomattoman hienoja persoonia !
LikeLike