Isojärven kansallispuisto

Saatuamme melomisesta hetkeksi tarpeeksemme (yläkroppa sai tarpeekseen) päätimme lähteä läheiseen Isojärven kansallispuistoon käyskentelemään.

Isojärven kansallispuisto sijaitsee Kuhmoisten kunnassa. Autolla pitää ajaa hiekkatietä jonkin matkaa, mutta tie on siedettävässä kunnossa. Kansallispuistossa on 23km2 tutkittavana, lähtöpisteitä on useita ja rengasreittejä voi suunnitella oman jaksamisen mukaan.

Itse Isojärvi sijaitsee kansallispuiston luoteisella reunalla ja siellä on hyvät melontamahdollisuudet. Kansallispuistosta voi myös vuokrata soutuveneitä, joilla pääsee tutkimaan Isojärven saaria. Päiväretkien lisäksi paikka soveltuu hyvin myös yöpymiseen.

kanto

Ajoimme Kuhmoisten kautta Heretyn parkkipaikalle ja päätimme aloittaa sieltä. Lähdimme kävelemään vanhan savottakämpän ohi Lortikan kautta kohti Kalalahtea jossa olimme ajatelleet yöpyvämme.

Kapeahko polku vei meidät metsäisiin maisemiin. Upeita siirtolohkareita oli siellä sun täällä – ihan kuin jättiläiset olisivat heitelleet noppaa. Oli ihana kesän tuloa lupaileva ilta ja rinkka selässä kuoritakkikin oli aivan liikaa. Vaelluskengätkin tuntuivat kuumilta ja painavilta, kun oli jo tottunut crocseihin ja paljaisiin varpaisiin kajakissa. Pian Antti sai idean, otetaan kengät pois!

jalat

Maa oli lämmin ja paljain jaloin on mukava tallustella neulasten peittämää polkua eteenpäin. Olimme joskus puhuneet pidemmästä vaelluksesta paljain jaloin, joten kai sitä oli nyt kokeiltava.

Antilla oli ollut kenkäongelmia, kun edelliset vaelluskengät menehtyivät Ylläksellä. Ei olisi kannattanut kuivata kenkiä liian lähellä nuotiota ennen aamukahvin suomaa viisautta. Muutenkin Antilla on Aku Ankka- malliset räpylät ja sopivia kenkiä on ollut vaikea löytää.

Paljain jaloin kulkiessa on tuntuma täysin erilainen ja askel luonnollisempi kuin kengät jalassa. Kenkien kastuminen tai ilman vaihtuminen eivät myöskään ole ongelma, vaan se, että nykyihmisen vauvanpeppuihoiset jalat joutuu totuttamaan kävelyyn ilman kenkiä. Siihen ei auta muuta kuin treeni. Pitää myös liikkua varovasti, jottei jalkoja loukkaisi mahdollisiin kiviin tai oksiin.

kaakkurit

Pariskunta

Maasto oli hyvin vaihtelevaa ylä- ja alamäkeä. Juurakoita oli paljon ja niihin oli mukava hieroa jalkapohjiaan. Linnut lauleskelivat puissa ja kesä teki tuloaan. Kallioilla kasvoi jäkälää ja varpukasveja, metsissä solisivat purot.

Saapuessamme Lortikan taukopaikalle meitä odotti melkoinen yllätys. Koko alue oli tulvinut. Meillä oli jo valmiiksi kengät repussa ja lahkeet käärittyinä, joten ei siinä muuta kuin kahlaamaan.

tulvajohku

Tilanteen huvittavuus vaati meitä evästämään nuotioringissä, joka oli veden ympäröimä. Tulenkin olisi saanut sytytettyä, mutta meille riitti valmiiksi tehdyt leivät.

lortikkatulisija

Syypäitä tulvaanhan olivat tietenkin majavat ja niiden patoama viereinen puro. Alueella on majavia jonkin verran, josta olimmekin jo tietoisia.

majavanjarsimapuu

Antti lähti hieman tutkailemaan puron aluetta ja löysi majavien järsimiä puita. Niiden pesää ei kuitenkaan näkynyt – itse majavista puhumattakaan. Toiveena oli nähdä heidän kotinsa jostain kaukaa (häiritsemättä tietenkin). Ryteikköön ei kuitenkaan viitsinyt lähteä kahlaamaan paljain jaloin. Huomasimmekin paikan olevan rajoitusosaa, jolloin polkujen ulkopuolella liikkumista rajoitetaan. Matkamme jatkui siis kohti Lortikan varaustupaa.

sammakkopyorteet

Sammakko teki taidettaan

Varaustuvan alue oli myös tulvan valtaama. Antti liikkui edellä ja kuuli pian valtavan lösähdyksen vedestä. Ensimmäinen reaktio oli, että v%&u miten iso kala!

Totuus valkeni pian; Ylisen lortikan lammessa uiskenteli majava! Äkkiä kamera esiin ja kuvaamaan! Metsien arkkitehti uiskenteli lammen toiselle puolelle ja rantautui sinne. Ilmeisesti sillä oli kotikolo siellä.

majavanumeroyksi

Istuimme hetken laiturilla kuunnellen sammakoiden kurnutusta. Sitten jatkoimme fiiliksissä matkaa ja ihmettelimme alueen ilmeen muuttumista tulvan johdosta.

 

Pian viereisessä pienemmässä lammessa (joka oli yhdistynyt isompaan lampeen tulvan takia) näkyi toinen majava. Kamera esiin ja laulamaan!

 

majava

majavalots

Intensiivisen valokuvaamisen jälkeen jatkoimme kahlaten polkua eteenpäin. Vettä oli pahimmillaan puolisen metriä ja pitkospuut olivat pahuksen liukkaita. Selvisimme kuitenkin matkasta hyvin ja pian olimme taas metsässä.

metsa

Maisemat jatkuivat mäkisessä metsämaastossa ja eteen sattui muutamia luoliakin.

Myöhemmin kallioilla ylitsemme lenteli jokin iso lintu, jota epäilimme teereksi. Oli kyllä sen verran pikainen kohtaaminen että emme ehtineet havaintoa vahvistaa. Lintu törmäili hätääntyneen oloisena puihin ja lento näytti muutenkin vaivalloiselta. Myöhemmin mietittynä todennäköisimmin syyllinen voisi olla koppelo, eli naaraspuolinen metso.

Pian olimmekin jo Kalalahden tulipaikalla. Teimme ruokaa ja katselimme punertuvaa taivasta. Johannaa kiukutti jostain syystä vähän kaikki ja vatsaakin nipisteli. Taisi olla jotakin hormonaalista 😉 Antti koki parhaaksi vaihtoehdoksi uhmata sääskiä ja nukkua laavussa; Johanna halusi nukkua teltassa.

kalalahti

Laavu oli kallion laella, josta avautuivat kauniit maisemat Isojärvelle. Meille suotiin yksi kauneimmista auringonlaskuista ikinä. Se muuttui lopulta aivan punaiseksi ja kesti kauan ennen kuin värit hiipuivat taivaanrantaan.

Sääskien kanssa laavussa nukkuminen oli oikeastaan melko hankalaa kun kasvojen päällä ei oikein voinut pitää mitään rättiä, sillä silloin ei saanut hengitettyä. Tähän pitää vielä soveltaa jotain kikkaa. Jos on hyviä neuvoja, niitä saa antaa!

arskalasku

auringonlasku3

Auringonnousu oli yhtä huikea kuin auringonlaskukin. Johanna heräsi teltastaan tuntien sen melkeen koko kehossaan. Teltan oven avattua oli hierottava silmiään pari kertaa, ennen kuin uskoi maisemia oikeiksi. Johanna jätti oven auki ja makoili ilmapatjallaan kunnes nukahti uudestaan. Kyllä saa olla kiitollinen että voi elää tällä tavalla!

IMG_9875.jpg

Nousimme makuupaikoiltamme varmaan vasta kymmenen jälkeen. Paistoimme Antin muurikalla lettuja aamupalaksi ja tarjosimme laavulle tulleille muille retkeilijöillekin.

Hiljalleen paikalle alkoi tulla enemmän porukkaa. Muistimme että oli Luonnon päivä! Kuulimme, että puisto oli täynnä porukkaa ja pääsimmekin varoittelemaan useita ihmisiä kahluu-urakasta, jos suunnitelmana oli mennä Lortikkaan.

Lähdimme Isojärven rantaa myöten matkaan kohti Herettyä – tällä kertaa kengät jalassa. Meillä oli suunnitelmana mennä fiiliksen mukaan ja katsoa miten paljon telttapaikoilla olisi yöpyjiä.

Polulla tuli vastaan näky, johon emme olleet aiemmin metsässä törmänneet. Akrojoogaa harrastava kaksikko tasapainotteli keskellä polkua mitä ihmeellisimmissä asennoissa!

akrojoogaakrojooga2

Vau! Pitääpä itsekin kokeilla, jospa tuollaista osaisi! Ehkäpä jooga olisikin hyvää ajanviettoa leirissä. Rupattelimme porukan kanssa hetken niitä näitä ja kiitimme vinkeistä.

Hirvivuorelle nousu sai hien pintaan ja oli taas vähennettävä kerroksia. Siirtolohkareita oli tälläkin puolella puistoa ympäriinsä. Tuli mieleen peikkometsä tai jättiläisten koti. Matkan varrelle oli ripoteltu pieniä lampia ja entisiä tulva-alueita, niissä varmaan asusteli lisää majavia.

koskimaisema2

Reitillemme osui Vahterjärven taukopaikka jossa oli suuret määrät ihmisiä tulistelemassa. Menimme hieman syrjempänä olevalle toiselle tulipaikalle keittelemään lounasruokiamme ja juttelimme mukavan pariskunnan kanssa, joka oli tullut päiväretkelle kansallispuistoon.

majavanpato

Majavan pato

Keitimme iltapäiväkahvit auringossa. Olimme saaneet mukaan tuoretta kahvia Kaffe Obscuralta ja Johanna oli ostanut pienen kahvimyllyn, jolla voi jauhaa yhden annoksen kerrallaan. Mihinkäs barista tavoistaan pääsisi. Veden keittelyn, kahvin jauhamisen ja Aeropress-laitteella uuttamisen jälkeen totesimme, että nokipannu on kyllä isommalle seurueelle kätevämpi valmistusmenetelmä (varsinkin jos haluaa santsata). Aeropressillä kahvista saa tosin erityisen hyvän makuista. Kyllä reissuilla pitää olla jotakin luksusta!

Jatkoimme matkaa kohti Kuorejärven taukopaikkaa, josta löysimmekin tutut kasvot!

Siellä oli kaverimme Minna Jakosuo, joka on tunnettu Kuukausi yksin erämaassa-blogistaan ja Erätaival– yrityksestään. Hän oli vetämässä naisille suunnattua yhden yön retkeilykurssia. Jostain syystä törmäämme Minnaan aina kansallispuistoissa! Jäimme hetkeksi istumaan rannalle ja vaihtamaan kuulumisia.

18641961_10155319750127103_1771113358_o

Heidän porukkaansa kuului myös toimittaja Kuhmoisten sanomista, joka halusi haastatella meitäkin kyseiseen lehteen! Mikäs siinä. Kerroimme seikkailustamme ja tähänastisista kokemuksistamme. Kiva, jos ihmisiä kiinnostaa projektimme!

Kuorejärvellä oli paljon muitakin yöpymässä, joten hylkäsimme ajatuksen sinne jäämisestä. Toivotimme ryhmälle hyviä retkiä ja lähdimme jatkamaan järven rannassa kulkevaa polkua kohti Herettyä. Seuraavina vaihtoehtoina oli mennä melomaan Renusaareen tai lähteä jo ajelemaan koululle, jossa odottaisi lajitentti ja valmistautumiset seuraavan viikon näyttökokeisiin.

käenkaaaa

Käenkaali kukkii!

Kello oli jo yhdeksän kun pääsimme Tuuvelle. Ei ollut enää järkeä lähteä melomaan, joten Renusaari sai jäädä odottamaan seuraavaan kertaan. Lähdimme siis ajamaan yötä vasten Kiljavalle toimistohommat mielessä.

Isojärven kansallispuisto oli mainio retkeilykohde. Kohokohdiksi nousi ehdottomasti majavat, kokemus paljain jaloin kulkemisesta ja ihmisten kohtaaminen (myös tuttujen, eli Minnan). Maisemat olivat mieltä kohottavat ja auringonlasku oli yksi upeimpia aikoihin. Säätkin olivat ihan viimosen päälle!

Nyt kohti uusia seikkailuja kesäisissä tunnelmissa!

 

Kartta

Luontoon.fi

-Antti ja Johanna

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s