Liesjärven kansallispuisto

Liesjärvi on upea kohde Tammelan, Someron ja Karkkilan alueilla, vain 95km päässä Helsingistä! Se sopii hyvin sekä päiväretkikohteeksi, kuin myös yön yli kestäville vierailuille. Kansallispuistosta löytyy noin 30km merkittyjä reittejä ja osa poluista kuuluu 200km mittaiseen Hämeen Ilvesreitistöön. Rengasreittejä on useita ja niitä yhdistelemällä saa päivän kulumaan mukavasti.

Saavuimme Liesjärven Sikomäen parkkipaikalle  Torronsuolta illansuussa. Halusimme mennä johonkin lähistölle nukkumaan ja tutkailla ympäristöä paremmin päivänvalossa. Valitsimme yöpaikaksemme reilun kahden kilometrin päässä olevan Kaksvetisen kodan. Pakkasimme yökamppeet ja aamiaistarpeet ja lähdimme kävelemään polkua pitkin metsään. Metsä oli vanhan talousmetsän näköistä mäntykangasta. Polut olivat melko leveitä ja helppokulkuisia, paikoitellen pitkospuut olivat tosin huonossa kunnossa.

peukalolammi2

Lampi oli peilityyni

pitkospuut2

Hetken talsittuamme törmäsimme Peukalolammin taukopaikkaan. Ensin ajattelimme vain kävellä ohi, mutta huomasimme että siellä roihusi tuli eikä ketään näkynyt missään. Eipä siinä sitten muuta kuin sammutushommiin. Laavulle päästyämme huomasimme vielä, että tuleen oli heitetty kaikenlaista, muun muassa kaasukeittimen kaasupullo ja säilykepurkkeja. Huhhuh! Olisimme ottaneet roskat mukaan, mutta ne olivat vielä tulikuumia. Sammutimme tulen ja jatkoimme matkaa. Joka kerta turhauttaa kun näkee metsissä roskaa -meillä on ainutlaatuinen luonto, miksemme kaikki huolehtisi että se myös pysyy sellaisena!

tuletjatetty

Juuri ennen kuin olimme Kaksvetisellä, ilta-aurinko alkoi paistaa puiden välistä. Viereisessä männyssä lauloi lintu, jota emme millään tunnistaneet. Lähetimme ääninäytteen meidän luokan Aleksanterille, jonka arvelimme tietävän mistä sirkuttajasta olisi kyse. Oikeassa olimme, vastaus tulikin alta aikayksikön!

kotaarska

Kaksvetisen kota näytti melko uudelta. Se oli mukavalla paikalla lammen rannassa, joka viserryksestä päätellen oli ainakin lirojen ja muiden kahlaajien koti. Pääsimme heti puuhommiin, ensin Antti sahasi ja Johanna pilkkoi ja sitten vaihdettiin osia. Ei tullut kylmä! Sitten laitoimme tulet tupaan ja pedit valmiiksi lavereille.

Illallisen jälkeen kuuntelimme lintujen yökonserttia ja ihailimme eri sinisen sävyissä hohtavaa taivasta. Valoisien öiden aika olisi pian tulossa.

auringonlasku

Kodassa oli pikkuisen viluista nukkua, kun emme pitäneet tulta yllä. Hieman vajaiden unien jälkeen lähdimme rengasreitin toista polkua takaisin Sikomäkeen. Ensin kuljettiin pitkospuilla ja sitten polkua mäntykankaiden läpi. Lopuksi pääsimme kiipeämään Sikomäen päälle ja sitten olimmekin jo takaisin autolla. Muita retkeilijöitä ei näkynyt, ainoastaan karavaanarit moikkailivat meitä parkkipaikalla.

valoovi

Sikomäeltä ajelimme Kopinlahden pysäköintialueelle. Johanna halusi tutkailla kansallispuiston eteläosia ja Antti halusi kalastella, joten päädyimme kompromissiin. Johanna jätti Antin virvelinsä kanssa Kyynäräjärven rantaan ja lähti itse keltaisella merkittyä Ilvesreittiä etelään.

 

Heti ensi metreillä maisema oli aivan erilainen kuin pohjoisessa. Vanhaa luonnontilaista metsää silmänkantamattomiin! Ei voinut kuin huokaista ihastuksesta! Aurinko paisteli pilvien raoista ja linnut visersivät täysin rinnoin.

nahkajakala

Käännyin Soukonkorven polulle etelään. Hetken kuluttua höristelin korviani, kun luulin kuulleeni piipittävää ääntä. Noustessani kallioille, aivan läheltä lehahti lentoon suuri kanalintu. Pyyhän se siellä! Se laskeutui viereisen männyn oksalle tarkkailemaan kulkuani ja antoi räpsäistä pari kuvaa.

Pyy jatkoi matkaansa ja minä omaani. Polku kuljeskeli ihanan vihreissä metsämaisemissa lähes koko matkan Korteniemen perinnetilalle asti, jossa päätin käydä kurkkaamassa, josko sinne olisi jo tuotu eläimiä laiduntamaan. Kello oli jo sen verran paljon, että paikka oli autio lukuunottamatta kolmea lammasta, jotka nyhtivät aitauksessa ruohoa minkä kerkesivät. Tarkkailin niiden puuhia hetken ja koitin tehdä tuttavuutta, mutta syöminen kiinnosti enemmän kuin minun kanssani seurustelu.

maatilamesta

Korteniemessä ollaan jämähdetty 1910-luvun metsänvartijatilan elämään ja vielä vakuuttavasti. Tuntui kuin olisi hypännyt aikakoneesta. Tilalla eletään kesäkaudella 1910- luvun mukaisesti. Paikan päällä saa käydä tutustumassa, siellä voi osallistua talkootöihin ja ryhmät voivat varata opastettuja teemakierroksia, löytyypä pihapiiristä varattava savusaunakin.

korteniemi2

korteniemi

Jatkoin matkaa Ahonnokan luontopolulle, joka osoittautuikin yhdeksi suosikkipaikoistani kansallispuistossa. Polku sukelsi vanhaan sammaleiden ja lahopuiden valloittamaan ikimetsään. Metsässä oli ihana tunnelma, kävelin kaikessa rauhassa tutkien sammalia, kääpiä ja lahopuissa mönkiviä ötököitä. Ahonnokassa päätin istahtaa näköalapaikalle keittämään kahvit, sillä minulla oli kaasukeitin mukana. Olin myös tehnyt pari eväsleipää ennen lähtöä. Istuskelin kallioilla auringonpaisteessa kuunnellen kalalokkien huutelua. Otin toisen kupin kahvia. Tuntui melkein kesältä.

eväät

En halunnut vielä kääntyä takaisin, joten päätin kiertää vielä Pohjantikan kierroksen. Kierros kulki Liesjärven rantaa seuraillen kohti Pitkääkärkeä. Paikka paikoin polulla oli kaatuneita puita, joiden yli ja ali piti puikkelehtia. Ihan kuin viidakko. Pitkänkärjen niityn jälkeen jostakin lehahti lentoon valtava korppi, joka kaarteli yläpuolellani raakkuen kovaan ääneen. Epäselväksi jäi, halusiko se vain tervehtiä vai oliko sillä kenties jotakin mielessä. Kun jatkoin matkaa, korppi jäi hetkeksi huutelemaan perääni ja sitten hiljeni.

Lahopuut olivat kuin taideteoksia. Joissakin kasvoi pieniä kääpiä sievästi peräkanaa, toisiin oli kietoutunut vanamoa koristeellisesti sinne tänne.

kaapiaa

kaapavanamo

Palokärjen kierros yhdistyi pian Ilvesreittiin, eli samaan polkuun jota olin kävellyt Korteniemeen mennessä. Kävelin melko reippaaseen tahtiin, koska halusin käydä vielä kiertämässä Soukonkorven kierroksen idän puoleisen osion. Reitin alussa oli ilmoitus uusien pitkospuiden ottamisesta käyttöön. Ne olivatkin jännät! Pitkokset kulkivat ennallistetun korpimetsän läpi ja päättyivät polulle joka kulki kangasmetsään kohti Savilahden tulipaikkaa ja telttailualuetta. Päätin koukata katsomaan paikan, jos vaikka leiriytyisimme sinne seuraavaksi yöksi. Alue oli iso ja telttapaikkoja oli useita. Rannassa oli tulipaikka ja löytyipä sen läheisyydestä muutama ruokapöytä ja penkkikin.

pitkospuu5

pitkospuu53

Minulla alkoi olla nälkä. Olin syönyt eväsleipäni jo aikaa sitten, joten salaa toivoin että Antti olisi saanut kalaa tai pystyisi lukemaan ajatukseni päivällisestä. Ikävä kyllä kumpaakaan ei tapahtunut, vaan löysin miekkoseni autolta virveli nojallaan ovea vasten.

Yllätys yllätys alkoi sataa rakeita. Tulipaikalle meno ei nälkäisenä tuntunut houkuttelevalta, joten päädyimme tekemään jotakin pientä syötävää auton suojissa.  Väsyneenä heittäydyin “hetkeksi” lepäämään ja siihen jäin. Hyvästi telttailu.

Aamulla heräsimme aikaisin, auringon paistaessa suoraan silmiin. Päätimme herätellä itseämme kävelemällä noin kilometrin mittaisen Kyynäränharjun päästä päähän. Maassa oli vielä edellisyön jäljiltä rakeita, ilma tuntui viileältä.

harju1

harju2

Järven yllä oli vielä usvaa. Luulimme, että harju olisi paljon korkeammalla, mutta se nousikin vain hitusen vedenpinnan yläpuolelle. Oli mukavaa kävellä niin lähellä vettä. Harjua pitkin kulki leveä polku, jota oli selvästi talsinut useampikin seurue. Kalatiirat lentelivät lähistöllä kirskuttaen ja syöksähtelivät veteen aamupala mielessään.

harju3

Harjun kapeimmalle kohdalle oli rakennettu silta, vaikka vesi ei siltä kohtaa korkealla ollutkaan. Polun varrella näimme yhden kevään ensimmäisistä kukkijoista, kauniin mutta  myrkyllisen näsiän.

Sillan kohdalla Johanna kyykistyi pesemään kasvonsa viileällä vedellä. Matalassa vedessä näkyi uiskentelevan pieniä kaloja. Kalatiira oli ilmeisesti huomannut saman, sillä se säikäytti Johannan perinpohjaisesti nappaamalla sintin ihan parin metrin päässä.

harju5

nasia

Pirttilahdessa teimme U-käännöksen ja kävelimme samaa reittiä takaisin. Antilla oli tapaaminen Kalevalaisen jäsenkorjauksen merkeissä Tammelassa iltapäivällä ja halusimme aloitella muutamia tekstejä ennen sitä.

Välillä retkistä bloggaaminen tuntuu haastavalta. Joskus sitä haluaisi mieluummin vain olla ulkona ja tietokoneella istuminen tuntuu maailman vastenmielisimmältä ajatukselta. Toisaalta kun jutut jäävät roikkumaan, tehtävät asiat pyörivät mielessä ja niistä irroittautuminen on vaikeaa.

harju4

Oli miten oli, ei pidä valittaa. Tämä on ihanaa.

Luulisi, että Liesjärvellä olisi enemmän kävijöitä sen hyvän sijainnin vuoksi. Kahden yön reissulla näimme vain kourallisen ihmisiä. Ehkä jännittävät säät olivat karsineet retkelle lähtijöitä. Rauhassa saimme siis nautiskella kevätauringosta pikku raekuuroista huolimatta. Erityisesti puiston eteläosan vihreät metsät ja järvimaisemat jäävät mieleen pitkäksi aikaa!

-Johanna ja Antti

Luontoon.fi – Liesjärvi

Kartta

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s