Tuotearvostelu – Vivobarefoot Tracker paljasjalkavaelluskengät

Tuotearvostelu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Vivo Barefootin maahantuojan EBN Supplements Oy:n kanssa!

–

Miltä kuulostaa jatkuva shiatsu-jalkahieronta kävelyllä? Joka askeleella juuret ja kivet hierovat jalkapohjiasi ja painelevat akupisteitäsi. Aika hienolta – eikö?

No mikä ihmeen paljasjalkakenkä? Miten voi olla paljain jaloin ja kengät jalassa?

Paljasjalkakengät ovat pähkinänkuoressa kengät joissa pyritään samaan tuntumaan kuin paljain jaloin liikkuessa. Ne ovat kevyet ja niissä on mahdollisimman ohut ja mukautuvainen pohja ilman kannan korotuksia. Leveä lesti antaa varpaille tilaa liikkua luonnollisesti.

Tarkoitus on imitoida mahdollisimman hyvin paljain jaloin kävelyä, mutta suojata samalla kuitenkin jalkoja. Ohuen pohjan läpi olet yhteydessä maahan ja tunnet sen muuttuvat muodot.

Jalkalihaksesi aktivoituvat täysin eri tavalla kuin ”normaaleilla” kengillä kävellessä. Tämän saikin huomata nopeasti, sillä pian kenkien jalkaan laittamisen ja reippaamman kävelyn jälkeen pohkeet olivat aivan törkeän kipeät – hyvällä tavalla. Kipu oli samanlaista kuin olisi ollut ensimmäistä kertaa salilla vuoteen ja repinyt siellä hieman liian kovia rautoja.

Hiljalleen kun kenkiin totuttautui tämä lihaskipu siirtyi sivuun ja pohkeet jatkoivat liikkeitään entistä voimakkaampina.

Nyt sitten pääsin vihdoin testaamaan kenkiä kovemmassa käytössä eli vaelluksella Urho Kekkosen kansansallispuistossa viiden päivän ja 80 km ajan.

Reissuun kuului suolla tarpomista, tunturien, jokien ja purojen ylityksiä ja yli 20km päivämatkoja.

Monet ovat epäröineet miten jalat kestävät pitkillä vaelluksilla paljasjalkakengillä kun selässä on painava rinkka ja päivässä kymmeniä kilometrejä. No minun mielestä oikeastaan todella hyvin (ja rinkkakin painoi varmaan yli 30kg).

Olen nyt muutaman kuukauden totuttanut jalkojani paljasjalkakenkäilyyn ja kyllä nämä tuntuvat huomattavasti paremmilta pitkilläkin vaelluksilla kuin perinteiset vaelluskengät.

Toki jos kilometrejä on yli 20 takana rupeaa shiatsuhieronta pohjan läpi jo hieman ärsyttämään. Saman efektin olen kuitenkin havainnut ihan niillä perinteisilläkin kengillä ja vaikka näissä on pohja ohuempi, oli se askeltamisen tuska silti jotenkin siedettävämpää. Ehkä paljasjalkakenkäily on totuttanut jalkapohjat osumiin.

Trackereilla ei tullut sitä perinteistä kenkäahdistusta läheskään niin voimakkaasti. Kyllä nämäkin rupeavat siis jossain vaiheessa raskailta tuntumaan, mutta eivät samalla tavalla.

Vaikeammassa kivikossa ei kengän mallin puolesta ollut ongelmaa. Terävätkään kivet eivät tuntuneet juuri missään ja nilkkojeni puolesta en pelännyt yhtään normaalia enempää.

Sitten se toinen puoli. Ongelmaksi kengissä osoittautui veden pitävyys ja pohjan pitävyys.

Kengäthän ovat lähtökohtaisesti vedenpitävät. Nahkaa saa kuitenkin rasvata omalla kokemuksellani päivittäin. Luulen että se johtuu siitä, että nahka on niin ohutta, eikä pysty imemään kuin ohuen kerroksen rasvaa itseensä kerrallaan.

Iltti ei ole veden kestävä. Tämä osoittautui ongelmaksi usein, sillä kun perinteisissä vaelluskengissä on usean sentin pohja ja iltti siis melko korkealla – ja usein sekin on nahkaa- on trackereiden iltti verrattain matalalla ja kangasta.

Tämä aiheutti sen että jo hieman pienempikin mutalätäkkö tai väärä askel suossa vetti iltin, jota kautta koko kenkien kangasosasto sisältä pääsi kastumaan.

Myös nilkan takaosassa oleva ”kuoppa” varmisti sen että jos pulppasi vähänkään syvemmälle niin kengät olivat kyllä märät sisältä.

Paljasjalkakengissä ei ole tarkoituksena käyttää pohjallisia, mutta onneksi olin ottanut mukaan kenkien kanssa tulleet talvipohjalliset. Pohjallisia olisi melkein saanut olla useampiakin mukana.

Kenkien kuivuminen on nimittäin melko hidasta puuhaa ja pohjalliset olivat pelastajat tässä. Ne sai sentään yön aikana kuivattua täysin kuiviksi ja sukat eivät näin osuneet kenkien märkiintyneeseen kangaspohjaan.

Ongelmaksi nousi myös pohjan pitävyys. Kun tekee paljasjalkakenkiä on niiden pointti juurikin pohjan ohuus ja liikkuvuus. Tämä estää siis paksun pitokuvioinnin teon. Sen huomasi useita kertoja kun luisteli pitkin märkiä puita tai tunturilla aamukasteen liukastuttamia kiviä.
Askeleen kanssa sai olla usein todella varovainen.

Trackereissa on siis hyvät ja huonot puolensa. Paljasjalkakenkäily on aivan loistava juttu. Kengät tuntuivat mahtavilta ja kävely todella hyvältä. Kuitenkin on omat haasteensa saada tehtyä näin mukavat kengät, jotka toimivat Suomen osittain erittäinkin haastavassa maastossa.

Jos tarkoitus on lähteä päiväretkelle tai vähemmän haastavaan maastoon on Trackerit mielestäni huippuvalinta siihen.

Jos tarkoitus on lähteä samoilemaan moneksi päiväksi oikeasti haastavaan maastoon on Trackerit kelpo valinta siihenkin, mutta sitten saa varautua useammilla vaihtosukilla ja pohjallisilla, sekä jatkuvalla kenkien rasvaamisella.

Hyvät puolet

– Kenkien keveys
– Paljasjalkakenkäily (iso plussa)
– tuntuma
– mukavat kävellä

Huonot puolet

– Kenkien veden pitävyys
– Iltin matala sijainti ja vedenimevyys
– pohjien pitävyys
– jatkuva rasvaaminen