Nuuksion kansallispuisto – Rajoitteet ovat vain omassa päässä

Nuuksion kokemuksesta tuli tällä kertaa hieman erilainen. Johanna nimittäin jäi hoitamaan asioita ja tilalle tuli minun (Antti) siskoni Liisa ja hänen poikaystävänsä Heikki.

Suunnitelma oli lähteä Liisan ja Heikin kanssa retkeilemään ja kirjoittaa Klassarin kierroksesta. Niinhän se menikin, mutta hyvin äkkiä Liisa nousi kirjoituksen ykkösaiheeksi.

Tuuvella

Liisa ei ollut koskaan aiemmin ollut yön yli retkellä luonnossa. Nyt valmistuneena eräoppaana ja luontofanaatikkona halusin tarjota hänelle mahdollisuuden opastettuun retkeen.

Liisa on 22-vuotias vastavalmistunut media-assistentti ja valokuvaaja. Hänellä on liikuntavamma. Hän on myös yksi maailman kovimpia tyyppejä, vaikka ehkä tässä puhuu osittain isoveljen ääni. Asenne on Liisalla semmoisessa kunnossa, että välillä mietityttää mistä lie moisen perinyt. Mikään este ei ole ylitsepääsemätön.

Liisa kävelee joko rollaattorin tai kävelykeppien avustamana. Retkelle valitsimme kävelykepit, sillä rollaattorin mentäviä polkuja ei ole niin helppo löytää.

kyltti

Kohteeksemme valikoitui Klassarinkierros- niminen rengasreitti kansallispuiston länsipuolella. Reitti EI ole esteetön, mutta Liisan tuntien uskalsin ehdottaa 4km mittaista kierrosta seurueellemme.

Reitti alkoi parkkipaikalta opastetuin merkein ja hyvin pian olimme juurakkoisella polulla metsän siimeksessä. Aurinko siivilöityi puiden väleistä neulasten peittämälle reitille. Maisemat olivat klassisen kaunista Nuuksiota, joka on helppojen kulkuyhteyksien ja ihmispaljouden takia ehkä jopa hieman aliarvostettu kansallispuisto.

lissu

Sammalkasvusto oli runsasta. Korkeat sanikkaiset levittivät vihreitä mattoja ympäri metsää. Matkaa yöpaikkaamme Saarilammelle meillä oli 2km. Syy paikan valintaan oli se, että halusimme vältellä ruuhkaisimpia alueita. Erityisesti kesäisinä viikonloppuina Nuuksio on varsin suosittu.

Välillä pääsi ihmettelemään Liisan meininkiä. Jos jalka ei meinannut nousta jonkun yli, sitä autettiin kädellä. Tielle kaatunut puu ei ollut edes mainitsemisen arvoinen asia, sillä senkin yli päästiin.

lissu2

Matkan varrelta löysimme ison kasan kantarelleja! Valitettavasti sienet olivat niin pikkuruisia, että niitä ei kehdannut vielä kerätä. Mukana oli kuitenkin viime syksyn kuivattuja suppiksia kastiketta varten.

kanttarelli

Pitkospuut olivat välillä Liisalle hieman haastavat, sillä niiden leveys ei oikein riittänyt kävelykepeillä tuen saamiseen. Silloin mentiin hieman enemmän kyyryssä ja otettiin tukea maasta pitkoksien vieressä.

Haastavammissa kohdissa, kuten suolla tai lätäköiden ylityksessä autoimme Liisaa pitämällä keppejä ja tukemalla hänen liikkumistaan.

pitkospuutheikkkijeesii

Etenimme ehkä kilometrin kunnes päätimme pitää tauon. Söimme leivät ja valokuvasimme. Varvut olivat täynnä mustikkaa ja niitä tulikin syötyä melkoiset määrät.

lissujaheikki

Eräät taiwanilaiset turistit hiippailivat pitkin mustikkamättäitä haltioituneina. Juttelimme heidän kanssaan muutamat sanaset ja näytimme mallikappaleen kantarellista, joita kannattaisi myös kärkkyä silmät tarkkana.

mustikoita

Jatkoimme matkaa. Pitkospuilla käytimme hyväksi todettua kulkumetodia ja pienen mäen jälkeen olimmekin jo telttailualueella.

Heti kun pääsimme telttailualueelle alkoi kesän kovin vesisade! Satoi aivan kaatamalla, joten kipusimme puuvajaan suojaan.

suojassa

Päätin antaa hieman tilaa ihmisille ja lähteä testaamaan varusteitani, kun olosuhteet olivat suotuisat.

Meillä on testissä Vivobarefoot Tracker- nimiset paljasjalkavaelluskengät. Paljasjalkailusta lisää lähitulevaisuudessa jahka olemme päässeet testailemaan niitä enemmän. Kuitenkin voi jo sanoa, että elämän kenkäpuoli on mullistumassa, tuntuma maastoon on loistava ja mikään paikka ei kastunut vaikka kuinka hyppi vesilätäköissä.

VIvo1.jpg

Pian vesisade hiipui, joten aloimme leirin pystytykseen ja ruoanlaittoon. Liisa ja Heikki nukkuivat omassa teltassaan ja minä omassani.

Saarilammen telttailualue on todella mukava. Saarilampi loistaa kauniina edessä, paikkoja teltoille riittää ja puuvajasta löytyy puuta. Vieläpä tulipaikka ja käymäläkin. Kaikki siis mitä retkeilijä voisi toivoa!

telttaa

Ruoaksi valmistimme loimutettua lohta, uusia perunoita ja suppiskastiketta. Söimme itsemme niin täyteen että hyvä kun pääsimme enää ylös. Kuitenkin halusimme käydä vielä lähimaastossa käyskentelemässä kun tänne asti olimme päässeet.

lohenloimutus

lohenloimutus2

Aikaisemmin tapaamamme taiwanilaiset turistit olivat kuunnelleet neuvojamme ja löytäneet melkoisen kasan kantarelleja!

kanttarellei

Teimme siis vielä pienen iltalenkin ja lähdimme kokeilemaan Liisan kanssa erilaista maastoa. Hyvä kun oikeastaan huomasi mitään eroa vauhdissa. Oli se sitten kalliota tai mustikanvarpuviidakkoa, niin Liisa puski eteenpäin sissin asenteella.

saarilampi

Palattuamme leiriin teimme vielä lettuja ja mustikkasurvosta. Voisiko parempaa olla! Täydellistä. Yö rupesi saapumaan ja Saarilampi täyttyi usvasta.

usva

Hiljalleen siirryimme levolle. Telttailualueella oli melko paljon ihmisiä – voi siis vain kuvitella miten täyttä oli suositummilla paikoilla kuten Haukkalammella. Hieman kuului hälinää yli puolen yön, mutta meno rauhoittui ihmisten aikaan ja saimme kukin unen päästä kiinni.

nokipanu

Aamulla heräsimme pirteinä ja keittelimme nokipannukahvit risukeittimellä. Heikki ja Liisa valmistivat kaikille puuroa aamupalaksi. Piakkoin lähdimme jatkamaan kierrosta takaisin autolle. Tiedossa olisi hieman eilistä pidempi matka – ja kuten pian kävi ilmi – myös haastavampi.

kyltti2

Matka alkoi autotietä pitkin mutta pian olimme taas metsäpolulla. Maasto oli huomattavasti juurakkoisempaa. Korkeus vaihteli tuntuvasti ja välillä mietin miten Liisa jaksaa – mutta turhaan. Pelkästään kohdat joissa oli vaikeaa saada tukea kävelykepeille oli semmoisia joissa tarvitsi apua. Eli siis todella jyrkät laskut tai liukkaat kalliot. Hyväksi todettu kikka oli asettaa kenkä keppien eteen antamaan niille tukea.

kenkakeppi

Pidimme pienen juomatauon ja ihmettelimme vilinää maassa. Polulla oli pienen pieniä sammakonpoikia! Yksi suostui tulemaan kädelle valokuvattavaksikin. 

Reitti nousi pian korkealla kalliolle. Päätimme pitää evästauon. Söimme leipiä, nautiskelimme auringon lämmöstä ja ihailimme kallion värikästä aluskasvillisuutta.

kallioilla

Matkaa oli vielä kilometrin verran jäljellä. Välillä oli puron ylityksiä ja muuten haastavampia kohtia. Juurakoita riitti mutta polku oli hyvin kuljettavissa. Melko pian saavuimme takaisin autotielle ja lähestyimme Tuuvea. Reissu oli tullut päätökseen.

kolmenkopla

Loppusanoja on vähän vaikea muodostaa. Nuuksio on tullut tutuksi moneen kertaan ja joka kerta siellä viihtyy hyvin, oli se sitten päiväretki tai pidempi vaellus. Klassarin kierros oli juuri sopiva reitti meidän tarkoituksiimme.

Nyt pitää kuitenkin hypätä mietiskelemään liikuntarajoitteisuutta ja retkeilyä. Liisa on oikea sissi ja pääsi liikuntavammastaan huolimatta kulkemaan tämän reitin. Helppoa se ei ollut ja jalat tulivatkin kuulemma aika kipeäksi – vaikka kuulemma oli ehdottomasti sen arvoista. Kuitenkaan kaikille tällainen retkeily ei ole mahdollista.

Esteettömiä reittejä, kuten pyörätuolilla kuljettavia, on Suomessa verrattain vähän. Meillä on nyt 23 kansallispuistoa takana ja suurimmassa osassa niistä ei pyörätuolilla tai rollaattorilla pääsisi kovin paljoa parkkipaikkaa kauemmas.

Metsähallituksen pitäisi mielestäni ehdottomasti panostaa myös esteettömiin reitteihin, jotta kaikki pääsisivät nauttimaan luonnosta! Luonto kuuluu kaikille!

Olen keskustellut asiasta monien ihmisten kanssa ja erään myös liikuntarajoitteisen henkilön kanssa totesimme asiassa olevan kaksi puolta. Mitä enemmän reiteistä tekee esteettömiä, sitä enemmän se muokkaa luontoa ja pilaa näin luonnontilaisuutta. Vaikea asia siis.

Varmasti tähänkin olisi jokin kultainen keskitie. Esteettömiä reittejä pitäisi lisätä huomattavasti, mutta kohtuudella. 

Toivottavasti tätä lähdetään lähitulevaisuudessa edistämään. Esteettömien reittien löytäminen netistä saisi olla myös helpompaa. Nyt pitää ihan tosissaan etsiä, jotta tietää minne mennä.

Yritimme Liisan kanssa saada lainaan maastopyörätuolia, jotta olisimme voineet testata sillä etenemistä. Se jääköön kuitenkin seuraavaan kertaan. Ilmeisesti 2pv varoitusajalla heinäkuussa loma-aikaan ei ole paras ajankohta. Terveisin Antin järjestelmällisyys.

Kiitokset retkiseurasta Liisalle ja Heikille! Oli mahtavaa saada opastaa teitä luonnossa.

Saimme myös kuvattua aika paljon videomateriaalia niin ehkäpä teemme reissustamme myös videon! Pysykää siis kuulolla!

– Antti

Liisa Uski Photography

Luontoon.fi

Kartta

Vivobarefoot

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s