Hiidenportin kansallispuisto

Hiidenportin kansallispuisto sijaitsee Kainuussa Sotkamon kunnan kaakkoiskulmassa. Puiston 45km2 kokoisella alueella on 30km merkittyjä reittejä, jotka yhdistyvät Talonpojan taipaleen myötä Karjalan kierrokseen ja UKK-reitille asti.

Me aloitimme Palolammen parkkipaikalta kansallispuiston pohjoisosasta. Reitiksi valikoitui reilun 10km mittainen Kitulankierros- niminen rengasreitti.

Kyltti

Kyltti2

Reitti alkoi Palolammen vuokratuvalta edeten metsään rämeikön ohi. Oikealla loisti upea soinen lampi. Rämeellä oli tupasvillat ja lakat kukissaan. Vaaleanpunaiset suokanervat houkuttelivat vienolla kauneudellaan lähemmäs ja suopursujen täyteläinen tuoksu vei kehon lisäksi sielun metsän siimeksiin.

johkulkee

Matkaa Hiidenportille oli reilu kilometri. Ohitsemme käveli lapsiperhe koiransa kanssa. Voi kun meilläkin olisi koira. Pian edessämme aukesi Hiidenportti ja näimme ohi kulkeneet ihmiset kaukana korkeuksissa.

hiidenportti

Korpinen metsä oli täysin yllättäen muuttunut kiviseksi rotkoksi. Kuin jokin muinaisaikojen jättiläinen olisi aurannut kovan kallion murskaksi jättäen jälkeensä vanan johon oli aikojen saatossa muodostunut vesistö. Portaat veivät meidät korkealle jyrkänteelle jolta koko jylhyys avautui eteemme.

hiidenportti3

hiidenportti2

Ensimmäinen aatos oli, että mitä tämä tekee täällä? Rotko ei sopinut ympäröivään maisemaan, mutta oli kuitenkin ottanut sieltä paikkansa. Se oli hurjan pitkä ja lähes koko matkan sen pohjalla oli vettä. En nyt tiedä pitäisikö sitä sanoa lammeksi, vai virtaavuutensa johdosta joeksi. Osan matkaa vesi sukelsi kallioiden alle, josta se ohjautui ruskaisen punertavaan suohon rotkon perällä. Suon läpi vesi suodattui lampeen, jonka rannalla olikin jo ensimmäinen taukopaikka.

suomaisema

Laavu oli täynnä ihmisiä, päiväretkeilijöitä joka lähtöön. Puuhun oli sidottuna lapsiperheen koira, joka vaikutti olevan mukavasieluinen huolimatta siitä, että se kovasti haukkui ja että hänen ihmisensä varoittelivat meitä menemästä liian lähelle.

porttilampi

Halusimme lounastaa vasta myöhemmin, joten jatkoimme piakkoin matkaa. Kiipeilimme kallioilla ja kävelimme pitkospuilla. Polku vei meitä ylös alas ja oli osittain melko vaikeakulkuinen. Väliin eteemme tuli suo tuoksuineen ja väreineen. Suot tuntuvat näyttävän parhaimpia puoliansa nyt kesällä kaiken kukkiessa.

suomaisema2

Nousimme kivikkoista polkua ylös ja oikealla avautui komeat maisemat. Kuin rotko olisi seurannut meitä läpi metsän siimeksen huomaamattamme, muuttaen vain hieman muotoaan.

Kallioille oli rakennettu silta viemään kulkijat korkealle jyrkänteelle, josta sai ihailla maisemia. Pudotus oli huima.

Pian laskeuduimme kohti Kitulanlammen taukopaikkaa, niemen kärjessä olevaa laavua josta kuuluikin jo ääniä. Ilmassa leijaili nuotion tuoksu. Astelimme lammen ylittävää siltaa kohti repussa odottavaa lounasta.

kitulanlampi

Laavulla oli mies kädessään ämpärillinen vettä, aikeinaan sammuttaa nuotio. Ehdimme juuri parahiksi estämään häntä ja lisäämään puuta hiillokseen. Mies lähti jatkamaan kulkuaan ja me saimme roihun aikaiseksi puhaltelemalla hiillosta, rohkaisemalla sitä tarttumaan uusiin klapeihin.

Söimme mahtavan lounaan, nyhtökaura- tomaattipastaa. Joimme kuksalliset kahvia ja Johanna testaili kirveenkäyttötaitojaan puuliiterin asukkeihin. Jätimme sylillisen klapeja laavulle. Matkamme jatkui niemeä pitkin takaisin paluusuuntaamme.

suotataas

Sataa ripsutti kevyesti, mättäät ja varvut olivat vetisiä. Märkä kasvillisuus kasteli lahkeemme ja polkujuoksukenkämme. Ilmassa tuoksui kesäsade. Jossakin kumpareen takana on varmasti karhu, ajattelimme.

maisema

Metsäpoluilta siirryimme mielenkiintoisen näköiselle alueelle. Sinne oli rakennettu pitkospuut, mutta muuten alueeseen ei ollut koskettu. Kaatuneet puut olivat sammalien ja sienien valloittamia ja rönsyilevä kasvusto loi ihania värejä maahan. Kortteet nousivat vihreinä ylös maasta ja kaikkialla oli saniaisia.

Etenimme ja törmäsimme kylttiin joka johdatteli meitä valitsemaan polun joko takaisin Hiidenportin rotkolle tai Kovasinvaaralle. Valitsimme vaaran.

polku

Nousimme korkealle ylös ja yllättäen edessämme avautui vehreä niitty. Katajapuskia kasvoi sikinsokin ja ihmisen kädenjälki oli havaittavissa. Alueella oli aikanaan ollut muuan Antin tupa. Nyt jäljellä oli aukea niitty, jota asuttivat katajat, horsmat ja vadelmat.

Polku jatkui kasketun alueen läpi. Kaskettu alue nousee esiin erilaisena muusta metsästä, mutta vaikea sanoa miten. Sen vain huomaa.

Pian huomasimme miten korkealla olimmekaan. Oikealla avautui suon ympäröimä Palolampi, jonka näimme matkamme alussa. Olimme palanneet lähtöpisteeseemme. Tuuven oranssit värit loistivat kaukana.

-Antti ja Johanna

 

Luontoon.fi

Kartta

 

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s