Pyhä-Luoston kansallispuisto – Noitatunturin valloitus

Saimme mökin Juhannuksen jälkeiselle viikolle Sallasta ja päätimme ottaa lomaa eksessiivisestä reissailustamme. Muutaman päivän jaksoimme makoilla paikoillamme kunnes luonnon kutsuhuuto kävi liian voimakkaaksi ja päätimme lähteä Pyhä-Luostolle päivän retkelle.

maisema7

Odotuksia meillä ei ollut. Emme olleet perehtyneet paikkaan juuri yhtään ja innostus nousi kattoon nähdessämme kaukaa tunturien kohoavan korkeuksiin.

Reitiksi valikoitui Noitatunturin valloitus, 14,5km pitkä rengasreitti, joka nousee tunturien korkeimmalle huipulle.

koiruli

suloinen porokoira tuli moikkaamaan 🙂

Aluksi olimme hieman hämmentyneitä reittivalinnastamme, joka alkoi Pyhätunturin laskettelukeskuksesta. Ounastelimme miten luonnontilaisuus täällä olisi havaittavissa, mutta onneksemme se iski meitä vastaan heti kun poistuimme laskettelukeskuksen ja lomakylän alueelta.

graffiti

 

jarripeippo

puu

Reitti vei ensin Isokurun taukopaikalle. Kilometrin mittaisella pätkällä järripeipot lauloivat puissa joiden takana kohosi Pyhätunturi jylhänä korkeuksiin. Aurinko, joka kiertää päivästä toiseen taivaan rantaa laskeutumatta ollenkaan, oli tullut esiin sateisten päivien jälkeen ja tunnelma oli korkealla.

isokuru

Isokurun taukopaikalta lähtivät pitkät portaat alas. Reittimme kääntyi pian omille teilleen suositummasta Isokurun lenkistä ja haasteet iskivät pian meitä vasten.

johkuportaat

Olimme kuulleet että maasto olisi täällä melko vaativaa ja vaelluskengät suositeltavat. Antin vaelluskengät odottivat kuitenkin Kuusamon postissa. Kulkuvälineiksi valikoitui polkujuoksukengät, jotka Johannakin laittoi tasoituksen vuoksi.

kyltti

Matka Oravanlammelle oli 3,5km mutta reitti oli haastava. Koko tämän välin pompimme terävien kivien päällä ja ymmärsimme käsitteen pirunpelto uudella tavalla. Maisemien ihailu jäi väkisin taka-alalle kun koko ajan piti pitää katse polulla.

maa

maisema

Saavuimme Oravanlammelle, jossa koskelo kuikuili meitä epäilevin katsein. Hän totesi parhaakseen ottaa ja lähteä pois vierailijoiden tieltä ja saimme olla kaksistaan. Kirkasvetinen lampi oli tunturien juurella ja toi Antin mieleen Muumilaakson vetten neidon kotipaikan.

lampi

oravanlampi

Matka jatkui ylöspäin. Rankahko kiipeäminen avasi koko ajan upeampia ja upeampia maisemia. Viime syksyn ruskastuttamat variksenmarjat loistivat vielä punaisina ja oransseina. Kuin olisivat juuri paljastuneet lumen alta.

noitatunturijohku

Reitti katosi rakkakivikossa täysin. Se ei ollut ongelma. Tähtäsi vain tunturin korkeimmalle paikalle.

maisema2

Noitatunturin huipulla avautui utuiset maisemat Suomen Lappiin. Joka puolella nousi vaaroja ja järviä, katse siinti kauas. Korkeimmalla kohdalla oli pyhä pihlaja. Ei ehkä se ensimmäinen puu jota moisesta paikasta olettaisi löytyvän.

noitatunturi

noitatunturipihlaja

Matka jatkui alas jossa näkyi vielä viime talven jäännöksiä. Kurun pohjalla oli vielä melkoiset kerrokset lunta.

tievie

maisema5

Polku jatkui taianomaiseen tunturikoivikkoon. Laulurastas lauleli jossain näkymättömissä. Kuukkeli vilahti nopeasti puiden välissä. Käkkärät tunturikoivut loivat upeita muodostelmia.

maisema6

Saavuimme reittien risteykseen ja kuuntelimme valtavaa lintujen orkesteria. Peipot, järripeipot, laulurastaat ja meille tuntemattomat linnut ilmoittivat tuntureille olemassaolostaan.

Etenimme kohti Karhunjuomalampea. Ihmisiä oli nukkumassa taukopaikan laavuissa ja huomasimme, että kello läheni kahtatoista yöllä. Ei täällä kesäisessä Lapissa meinaa huomata yön tuloa ollenkaan.

maisema8

Pian edessämme oli maamme isoin kuru, joka ansaitsi kyllä superlatiivinsa. Eipä meinannut uskoa silmiään, kun auringon suoma kultainen tunti valaisi tunturit kullan ja kuparin värein. Tunturin pudotus jatkui ja jatkui, syvälle alas kuruun jonka pohjalla oli soinen lammikko. Ei tämmöisiä maisemia olisi uskonut olevan Suomessa ollenkaan.

Etenimme harjua pitkin ja minne tahansa katsoikaan oli kuin nirvanassa. Portaat lähtivät viemään meitä alas Isonkurun pohjalle. Seinämät olivat yhtä kiviputousta. Kuulemma täällä on riski kivivyöryille, eikä ihme. Sanattomaksi veti koko paikka…

Juuri kun mietimme että ei voisi enää paremmaksi mennä niin kuulimme voimakasta virtaavan veden ääntä. Kurkkasimme suuren lohkareen taakse ja etsimme syyllistä.

putous

Juuri kulkemaltamme harjulta solisi vesiputous! Istuimme tovin ihaillen putousta, nauttien sen laulusta ja ympärillä vallitsevasta rauhasta.

Loppureitti vei kurun pohjaa pitkin ja ihailun kohteet eivät kesken loppuneet. Uskomaton paikka.

Hiljalleen saavuimme Isokurun risteykseen jossa olimme jo aikaisemmin olleet. Pakko myöntää että portaita oli mukavampi tulla alas kuin nousta ylös.

puro

Saavuimme Tuuvelle ja taivas oli juuri värjäytymässä vaaleanpunaisin ja sinisin pastellivärein.

tuuve

Ajomatkalla pääsimme nauttimaan Lapin auringonlaskusta/noususta, joka on kesäisin yksi ja sama asia. Kaikki alkaa kultaisesta hetkestä, jonka jälkeen aurinko muuttuu verenpunaiseksi ja värjää taivaan. Hiljalleen aurinko rupeaa kurkottamaan takaisin taivaalle, koskaan katoamatta kokonaan horisontista, aloittaen taas uuden kultaisen hetken.

usva

Matkalla piti pysähtyä useampaan kertaan ihailemaan auringon luomia maisemia. Yöllinen viileys nosti pelloille ja soille usvapilviä ja kaikki oli kuin unimaailmasta. Eläimet olivat uskaltautuneet piiloistaan hiljaiseen ja valoisaan yöhön. Näimme useampia jäniksiä, hirviä ja valkohäntäkauriin, sekä lampaita.

lampaat

Lapin kesäyö on yksi maailman kauneimmista asioista.

Pyhä-Luosto on yksi maailman hienoimmista paikoista..

aurinko

– Antti ja Johanna

Luontoon.fi

Kartta

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s