Kolin kansallispuisto, Herajärven kierros

Ukko-Kolille noustuamme asiat eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan. Auringonlaskun ihailun jälkeen olimme lähdössä etsimään leiripaikkaa, mutta Tuuve- mamma oli eri mieltä eikä enää käynnistynyt. Jäimme ihmettelemään syytä ja pienen Mersuforum- konsultaation jälkeen päättelimme akun olevan syypää simahdukseen.

johkukoliarska2

Oli niin myöhä, että päätimme jättää avunhuudot seuraavalle aamulle. Vaeltamaan olisi pitänyt lähteä, mutta auton korjaaminen väsyneenä sen jälkeen ei tuntunut järkevältä.

Seuraavana aamuna Kolin luontokeskuksessa kahvittelun ja ihmettelyn jälkeen saimme paikalliselta herrasmieheltä apuvirtaa ja pääsimme ajamaan Joensuun Motonetiin akkukaupoille, asennushommatkin sujui samalla reissulla. Hyvä juttu. Pohjois-Karjalassa on mukavaa porukkaa.

Ajelimme takaisin Kolille ongelmitta ja aloimme miettiä Herajärven kierrosta. Tajusimme että Antilla ei ollut enää rinkkaa, koska lainarinkka oli ennen melontareissuja palautettu oikealle omistajalleen.

Olimme tosiaan viettäneet jo yli kuukauden tiukasti kiinni toisissamme ja Johanna ei ollut aiemmin ollut yötä pidempään yksin reissussa. Niin syntyi ajatus Johannan yksinvaelluksesta Herajärven ympäri.

Kamera jäi Antille joka teki päiväretkiä tällä aikaa ja kävi kuvailemassa maisemia. Tämän takia kuvien määrä on vähänlainen aikaisempiin kirjoituksiimme verrattuna.

Kolin kansallispuisto

Kolin kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa, Joensuusta 70km pohjoiseen. Kolin maisemia on usein kuvattu Suomen kauneimmiksi – maamme kansallismaisemaksi – ja monet kuuluisat taiteilijat, kuten Sibelius ja Järnefelt ovat hakeneet inspiraatiota töihinsä täältä.

Kolin Herajärven kierroksen voi aloittaa esimerkiksi Ukko-Kolilta. Reiteiltä voi valita lyhyemmän, eli 40km kierroksen tai laajemman eli n.65km taipaleen.

WhatsApp Image 2017-06-23 at 15.44.04

Johanna     –      Ukko-Koli- Ryläyksen kota

Johanna lähti matkaan sateisena maanantai-iltapäivänä kolmen maissa. Tarkoitus oli edetä fiiliksen mukaan, jos vaikka yksin retkeily ei tuntuisikaan hyvältä. Ruokaa pakkautui mukaan kuitenkin riittävästi vaikka neljän päivän tarpeiksi. Ei sitä koskaan tiedä.

Lähdin kiertämään Herajärveä vastapäivään. Näkyvyys oli heikko ja Pielisen yllä leijaili usvapilviä, tunnelma oli nihkeä. Hiukset liimautuivat kasvoihin ja kuoritakissa tuntui tukalalta. Kolilta laskeuduin suloiselle aholle, josta lähdin kivikkoiselle polulle metsään kohti Ryläystä. Lehtipuita oli paljon ja sateen jälkeen metsä tuoksui ihanan raikkaalle. En nähnyt muita retkeilijöitä ennen Peiponpellon parkkipaikkaa, jossa istuskeli isä ja pojat manailemassa säätiedotusta. Oli kuulemma rankkasade tulossa illaksi. Päätin yöpyä Ryläyksen kodassa, sillä märkä aluskasvillisuus oli saanut kenkäni ja lahkeeni kastumaan jo alkutaipaleella.

raate

Myllypurolla join pulloni tyhjäksi ja otin vettä purosta. Tiesin, että Ryläyksellä ei olisi juomakelpoista vettä saatavana, sillä lähteessä oli löydetty kolibakteeria. Peippolan parkkipaikalta lähti loivasti nouseva polku vaaralle. Mietin että tämäkö se varoiteltu Ryläyksen raskas nousu on.

Hah.. Muutaman hetken päästä varsinainen nousu vasta alkoikin! Juurakkoiset polut olivat sateen jäljiltä liukkaita ja ylös kiipeäminen oli paikoin vaivalloista. Maisema oli verhoutunut sumuun, eikä pystynyt hahmottamaan kuinka korkealla sitä olikaan.

Viimeinen kilometri kodalle tuntui kestävän ikuisuuden kivikon yli kiivetessä. Sateelta tuoksuvan pitkostetun suon laidalta se kuitenkin tuli vastaan lähes yllättäen.    Tismalleen samaan aikaan kanssani paikalle saapui vastakkaisesta suunnasta kolme muutakin retkeilijää sateensuojan toivossa. Vertailimme siinä kokemuksiamme ja asettauduimme kodiksi kotaan jossa olikin ennestään jo kaksi asukkia. Sain varusteeni kuivumaan pyykkinaruille ja iltaruuan jälkeen olinkin valmis makuupussiin.

Ryläys- Kiviniemi- Ahvenlampi

Lähdin Ryläykseltä aamulla 9.30 maissa. Sadetta ripsutteli jonkin verran ja tunnelma oli aika sumuinen. Valitsin kiviputoukselle vievän reitin, jonne kiipesin melkoisessa tuulessa ja tuiverruksessa. Katsoin viisaaksi jättää rinkan polun varteen kun laskeuduin alas putoukselle ihmettelemään jättiläismäisiä lohkareita. Alhaalta nouseva usva loi taianomaisen tunnelman, mutta hetken päästä tuulenpuuska herätteli minut todellisuuteen. Jatkoin matkaani hiljaisuudessa.

WhatsApp Image 2017-06-23 at 15.42.42

Janoisissa tunnelmissa löysin vaaran huipulta Riikan, joka oli myös yksin reissussa. Kuljimme osan matkasta yhdessä ja vaihdoimme elämäntarinoita. Riikalla oli vedensuodatin matkassa, jolla täytimme pullomme matkan varrella olleesta Sammakkouuron purosta. Jo ensimmäisen päivän jälkeen olin sitä mieltä, että sellainen menisi hankintalistalle. Olemme aiemmilla reissuilla keittäneet juomavedet, mutta se vie aikaa ja kaasua, eikä kuuman veden juominen kesäaikaan pahemmin houkuttele.

Kävelimme yhtä matkaa Kolinvaaran yli Kiviniemen laavulle lounastamaan. Riikka oli lähdössä kohti Lakkalaa ja itse en ollut tehnyt mitään suunnitelmia. Aloin tulla siihen tulokseen, että voisin kiertää myös Herajärven eteläosan lenkin. Kävin Kiviniemen tilalla ostamassa kahvilan pojilta kartan ja vähän suklaata tulevia vaaran ylityksiä varten ja lähdin taivaltamaan muutaman kilometrin päähän Ahvenlammelle.

Olin kuullut huhua, että Ahvenlammella olisi ihana pieni autiotupa rauhallisella paikalla. Kenkäni olivat jälleen märät ja niiden kuivattelu lämpimässä tuvassa houkutteli. Huuhkajavaaralle matka sujui nopeaan tahtiin, eikä polku ollut edes kovin mutainen. Vaaran tulipaikan tuntumassa oli komea jyrkänne, pidin pienen juomatauon ja kurkottelin reunalta maisemia.

Kivivuori oli nimensä veroinen. Se koostui suurista lohkareista, joiden ympäri pääsi kiipeämään ylöspäin mutkittelevia reittejä. Juttelin kiville ääneen ja kerroin niille kuinka vaikuttavalta ne näyttivät. Ehkäpä ilves tai ahma kuuli höpöttelyni. Paikka näytti siltä, että niille olisi paljon hyviä piilopaikkoja tarjolla.

WhatsApp Image 2017-06-23 at 15.42.48

Ahvenlammen tupa oli juuri niin sympaattinen kuin arvelinkin. Ilta-aurinko alkoi paistaa, laitoin muutaman puun kamiinaan ja kengät kuivumaan. Hain lammesta juomavettä ja keitin pullot täyteen. Kävin lammessa pesulla, tein illallista ja istuskelin hetken ulkona kuuntelemassa laulujoutsenten kaakatusta. Sitten menin lämpimään tupaan, kömmin makuupussiin laverille ja nukahdin.

Ahvenlampi- Suopelto- Rykiniemi- Ylä-Murhi

Ahvenlammen vieraskirjassa luki, että joku oli nähnyt reilua viikkoa aikaisemmin karhun. Aamupuuron syömisen lomassa tajusin, että täällä päin sellaisen kohtaaminen ei olisi mikään mahdottomuus. Hieman jännittyneenä läksin jatkamaan matkaa. Pari kilometriä metsässä kuljettuani näin keskellä polkua kasan hirvieläimen karvoja. Kuumotuksissani mietin, että olenkohan nyt jonkun haaskan lähettyvillä ja sanoin ääneen olevani kasvissyöjä, ettei minua mokomat hirvet kiinnosta. Mitään liikettä ei kuulunut ja jatkoin hissukseen matkaa kohti Eteläpäätä.

WhatsApp Image 2017-06-23 at 15.42.46

Matka Eteläpään laavulle meni nopeasti ja ajattelinkin olevani ajoissa perillä Ylä-Murhissa. Nälkä ei vielä ollut ja päätin jättää lounastelut 7km päässä olevalle Suopellon tulipaikalle. Virhe. Seuraavat 7 kilometriä olikin tiedossa vaaralta toiselle kiipeämistä aurinkoisessa säässä. Hikihän siinä tuli. Ja nälkä. Kiviniemestä ostetut suklaapatukat alkoivat huveta lantiovyön taskuista uhkaavasti. Viihdytin itseäni muistelemalla matkalla olevien kasvien nimiä: puna-ailakki, ojakellukka, nuokkuhelmikkä..

WhatsApp Image 2017-06-23 at 15.43.56

Suopellolla olin aivan rätti. Kengät tuntui painavilta, vaikka olin vasta puolimatkassa. Söin lounaan niinkuin en olisi ruokaa ennen nähnyt. Mietin, että jaksanko enää jatkaa, mutta paikka ei houkutellut minua jäämään, hyttysiä oli ihan hirveä määrä. Niinpä reilun tunnin huilauksen jälkeen nostin rinkan selkääni ja jatkoin matkaa.

WhatsApp Image 2017-06-23 at 15.42.50

Rykiniemen hiekkarannalle tuli matkaa vajaa 6km. Vesitilanne oli huono, joten päätin hakea Pielisestä vettä ja keittää pullot täyteen. Istuskelin hiekkarannalla tuulisessa säässä, join iltapäiväkahvit ja söin loput suklaat. Se piristi hieman. Kävin myös kahlaamassa ennakkoon Pielisen aalloissa, sillä seuraavana vastassa olisi Herajoen ylitys.

puna-ailakki

Kahluuvaijeri oli ihan mukava tasapainottaja tämmöiselle eka kertaa jokea ylittävälle. Sateet olivat nostaneet vettä aika reippaasti ja hölmönä jätin housut jalkaani. Vettä oli syvimmässä kohdassa melkein nivusiin asti ja ehdin juuri ja juuri pelastamaan puhelimen housujen taskusta! Rannalla vaihdoin virkistyneenä housut ja jatkoin matkaa lehtometsän läpi kohti Vesivaaraa.

Vesivaara oli yksi suosikkipaikoistani. Se tarjosi kauniit maisemat ilta-auringon kultaaman Herajärven ylle. Vasta tässä kohtaa tajusin miten pitkän matkan olin jo kulkenut. Päivän reitti oli mutkitellut mukavasti erilaisten metsätyyppien läpi, oli koivikkoa, mäntymetsää, kivikkoista kuusikkoa ja rantalehtoa. Vesivaaralla oli mukava istahtaa hetkiseksi kivelle ihmettelemään maailman menoa. Mutta ei liian pitkäksi aikaa, alkoi nimittäin olla taas nälkä ja väsyttää.

WhatsApp Image 2017-06-23 at 15.43.58

 

yla-murhi koli

Olin kertonut aamulla Antille minne aion tähdätä yöksi ja niinpä Ylä- Murhiin päästyäni hän istuikin nuotioringissä kahden aiemmin tapaamani naisen kanssa minua vastassa! Yllätyyyys! Antilla oli lettutaikinaa mukana ja pienen hetken päästä muurikassa tirisikin jo lettuja jokaiselle väsyneelle retkeilijälle. Vesihuoltokin pelasi, eikä tarvinnut siis lähteä enää keittelemään lampivettä.

Ylä-Murhissa oli autiotupa, jonka pihassa olevalle niitylle pystytimme telttamme. Paikalle saapui vielä iltamyöhällä iloinen pariskunta suloisen parsonrusselin terrierinsä kanssa, joiden kanssa olisi voinut jutella vaikka kuinka myöhään.

Ylä-Murhi- Ukko-Koli

Aamukasteisissa tunnelmissa herättyäni ja pienen teltan kuivattelun jälkeen lähdin katsomaan läheistä Pirunkirkkoa.

murhi

pirunkirkko

Pirunkirkko on valtavien lohkareiden muodostama Z-kirjaimen muotoinen sokkeloinen luola, jonka perimmäisessä huoneessa on uskottu asuvan itse piru. Luolaa on aikoinaan käyttäneet lukuisat noidat ja mystinen tunnelma luolastossa vallitsee edelleen. Ryömimme sisään otsalamppuinemme ja tunnustelimme tietä alas. Hetken päästä luolassa mahtui jo seisomaan suorassa. Pian käytävä kääntyi vasemmalle ja vastassa oli ikäänkuin ikkuna, josta voisi ryömiä ulos. Vasemmalla seinällä näkyi kopio Järnefeltin aikanaan seinälle rustaamasta runosta:

“yks salaisuus yks henki,
yks onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina”

Yritimme kiivetä viimeiseen huoneeseen, mutta eihän se onnistunut. Mykistyneenä poistuimme luolasta ja päästimme seuraavat sisään. Uskomaton paikka.

pirunkirkko2

Pirunkirkolta matka jatkui kohti Havukanahoa. Alkoi olla taas lämmin, eikä tuullutkaan yhtään niinkuin edellisenä päivänä. Pidin pienen tauon Havukanahon tulipaikalla hyttysten keskellä. Aho oli kesäkukkien valloittama kaunis niitty ja siellä näkyi jälkiä ammoisien aikojen asutuksesta. Vanhasta pönttöuunista kasvoi koivu.

maisema5

Mäkrältä aukesi upeat maisemat Pielisen ja Herajärven ylle. Täällä se Järnefeltkin oli istuskellut maalaamassa. Niinpä päätin istahtaa minäkin ja syödä vähän eväitä, kerätä voimia loppurutistukseen Kolin huipuille. Vaaran huipulla oli jättiläismäinen siirtolohkare, aivan kuin vartioimassa, että valtakunnassa olisi kaikki kohdallaan.

kivi3

Polku laskeutui alas Purolanaholle ja pienen kävelyn jälkeen olinkin jo tutuissa maisemissa. Tästä olin pari päivää aiemmin kääntynyt Ikolanahon kautta Ryläykselle vievälle reitille. Oli hieman haikea olo. Onneksi paikalle saapui kaksi herrasmiestä ihmettelemään yksinäistä naisvaeltajaa, halusivat ottaa vielä kuvankin.

Laitoin Antille viestin olevani loppusuoralla. Sovimme treffit Paha-Kolille, joka oli suosikkini kaikista kolmesta huipusta. Paha-Kolin käräjäkivillä oli aikoinaan pidetty käräjiä, jotka ratkesivat heittämällä syytetty alas jyrkänteeltä. Mikäli pudotuksesta selvisi ehjänä, oli puhtaat jauhot pussissa.

WhatsApp Image 2017-06-23 at 15.42.53

Olin retkeni alussa suunnitellut kiertäväni reitin vastapäivään, sillä halusin jättää parhaat maisemat viimeiseksi, ikäänkuin palkinnoksi. Paha-Kolin korkeuksista tyyntä Pielistä ja siinä kelluvia saaria katsellessa ymmärsin mikä paikasta tekee niin mystisen ja kiehtovan.

kivi

Yksinvaellus meni mukavammin kuin olin kuvitellut. Oli ihan toivottua vaihtelua olla välillä itsekseen omien ajatusten kanssa, kulkea omaan tahtiin ja ihmetellä matkan varrella mitä huvittaa. ( pienen breikin jälkeen on myös mukavampi reissata yhdessä)

Viimeisenä päivänä varpaisiin tulleita rakkoja lukuunottamatta vältyin suuremmilta kommelluksilta, varusteitakin oli mukana ihan sopivasti. Tuli myös testattua erilaisia päivämatkoja 10 ja reilun 20km väliltä ja löydettyä itselle sopiva tahti edetä.

Kansallispuistoissa ei kuitenkaan yleensä tarvitse olla aivan yksin, eikä eksymisestä tarvitse murehtia aloittelijankaan. Herajärven kierros oli mielestäni sopiva ekalle reissulle. Reitti oli hyvin merkitty ja pääsääntöisesti ihan ok kunnossa. Muiden retkeilijöiden kanssa kauhisteltiin tosin mutaisempien kohtien kulumista, jota voisi ehkäistä muutamilla pitkospuilla. Märimpien painanteiden ympäriltä aluskasvillisuus oli kärsinyt hurjasti, kun mutalammikoita oli lähdetty kiertämään milloin mistäkin.

Kaikesta huolimatta olipa positiivinen kokemus! Seuraavaksi haluaisin lähteä pidemmälle vaellukselle pohjoiseen, mielellään erämaa-alueelle ihan kartan ja kompassin kanssa.

 

-Johanna ja Antti

Luontoon.fi

Kartta

 

 

 

Advertisements

2 thoughts on “Kolin kansallispuisto, Herajärven kierros

  1. Kiitokset Johannalle tiistain retkiseurasta ja kahvista. Kotiin palattua tuli hankittua samanlainen “kahvinkeitin” mökkikäyttöön:) Kerrotko vielä minkä merkkistä kahvia sinulla oli. Se oli ihan älyttömän hyvää!

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s