Petkeljärven kansallispuisto

Saavuimme Petkeljärven kansallispuistoon suoraan Kolovedeltä. Meillä oli aamupäivästä sovittu lehtihaastattelu Karjalaiseen, joten olimme tulleet myöhään edellisiltana valmiiksi paikalle.

maiseema8

Petkeljärvi on pikkuriikkinen ja todella viehättävä kansallispuisto aivan Venäjän rajan vieressä Ilomantsin Möhkössä. Paikka on yhtä suurta harjumuodostelmaa ja geologisilta muodoiltaan muutenkin erittäin mielenkiintoista aluetta. Puistossa kulkee yksi 6,5km pituinen rengasreitti Kuikan kierros, josta voi myös kulkea vain 3,5km mittaisen Harjupolun. Pidempää päivämatkaa halajava voi lähteä Petraniemestä Taitajan taipaleelle, joka on Pohjois-Karjalan vanhin retkeilyreitti. Taitajan taival on 31km pituinen ja se kulkee suuren osan matkasta pitkin Petkeljärven- Putkelanharjun selänteitä.

maisema

Antin edesmennyt isoisä soti aikoinaan tällä alueella ja haavoittui Möhkössä. Se toi oman lisänsä tunnelmaan ja oli mielenkiintoista kuvitella kun oma pappa on juossut näissä metsissä sotimassa alle kaksikymppisenä.. Outo maailma. Pappa myös kirjoitti kirjan nimeltään, “Oleksä pappa ampun jonku?” kertomaan sotatarinoistaan. Mielenkiintoinen opus Rauman murteella kirjoitettuna.

Johanna lähti haastattelun jälkeen itsekseen kävelemään Korkeasärkän harjulle, jolta avautuu näkymät Valkiajärvelle ja Kaitajärvelle. Aurinko paistoi ja oli lämmin päivä. Harjun laella kulkevalla polulla oli hauska kävellä. Olimme hieman eri mieltä siitä, kumman vuoro se olisi kuvata tällä reissulla. Ratkaisu oli että Antti lähti kiertämään Kuikan kierrosta kameran kanssa ja Johanna jäi mietiskelemään elämää kannon nokkaan 😀 (Myöhemmin selvisi että Johanna oli myös kiertänyt tämän kierroksen perästä päin)

Kuikan kierros alkoi huimin harjumaisemin. Vaihteleva maasto ja jatkuvat vesistöt molemmin puolin pistivät miettimään että missäs sitä taas olikaan. Reitti oli hyvässä kunnossa ja opastekyltit valaisivat harjujen synnystä maanläheisin termein. Maanläheisin… Hehheh.

maisema2

Kuikat huutelivat kirkasvetisissä lammissa. Ikivanhat kilpikaarnamännyt ja kelot loivat taianomaista tunnelmaa. Metsässä ollessa tunsin, että nyt ollaan karhujen kotiseuduilla.

mustikka

maisema

Reitti saapui piakkoin viehättävälle suolle, jossa tupasvillat, hillat ja suokanervat kukkivat parhaillaan. Jossakin nakutti tikka. Suon luoma unimainen tunnelma oli vertaansa vailla. Vaikea sitä on edes kuvailla.

maiseema3maiseema6

Loppureitti vei Kuikkalammen ohi harjuisempiin maisemiin ja piakkoin olinkin takaisin Tuuvella. Ehdottomasti kulkemisen arvoinen reitti!

Luontokeskuksen lähellä oli myös vanhoja sotapoteroita, jotka oli entisöity vahvistamaan historian lehtien havinaa kävijöiden kuuloelimissä.  Taas tuli isoisä mieleen.

Petkeljärvi on erittäin kaunis paikka. Viikkojen vaellukselle tämä ei ole ehkä se paras kohde, mutta lyhyille päiväretkille varsin käypä! Kuikan kierroksen varrella ei tulipaikkoja ole, joten muistakaa ottaa mukaan eväsleivät ja termariin kahvia!

Taitajan taipaleella, kansallispuiston ulkopuolella, on useampikin laavu joita voi hyödyntää. Puistossa leiriytyminen on sallittu ainoastaan Petraniemessä, joka on hieman sääli, sillä kyllä näissä maisemissa viihtyisi useammankin päivän!

kuumis

 

-Antti ja Johanna

 

Kartta

Luontoon.fi

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s