Koloveden kansallispuisto

Oravista suuntasimme Savonlinnaan ostamaan Antille uuden virvelin menetetyn tilalle. Kävimme täydentämässä ruokavarastoa, ostimme matkalukemista ja ajelimme kohti Kolovettä!

Kolovedelle olisi voinut myös meloa, mutta säätilojen muutosten vuoksi olimme hieman suunnitelmista myöhässä ja päätimme siirtyä lähemmäs Tuuvella.

tuveauki

Antin beibet ❤

Koloveden kansallispuisto sijaitsee Linnansaaresta itään Enonkosken, Heinäveden ja Savonlinnan alueilla. 60km2 kokoinen kansallispuisto koostuu saarista, kapeista salmista, kallioluodoista ja mannerjään muokkaamista jyrkänteistä. Nähtävää riittää saimaannorppien havainnoinnista tuhansia vuosia vanhoihin kalliomaalauksiin, sekä tietenkin huimiin maisemiin, jotka hivelevät matkaajan silmiä ja sielua.

jyrkanne2

 

Matkamme alkoi Kirkkorannasta, jossa näkyi jo valmiiksi paljon kanootteja ja kajakkeja telineissään. Kävi ilmi, että paikan päältä olisi mahdollisuus myös vuokrata melontakalustoa paikalliselta yrittäjältä, helppoa siis myös kajakittomille! Rannasta löytyi tulipaikka, käymälät ja hyvin pysäköintitilaa. Kajakit sai myös tuotua autolla kätevästi lähelle rantaa sen enempää peruuttelematta. Jätimme siis kajakit rantaan, pakkasimme ne ja parkkeerasimme auton läheiselle p-alueelle. Melontakartta oli napattu mukaan jo Oravista (sellaisen saa myös tilattua nettikaupasta TÄÄLTÄ.) joten matka voi alkaa!

 

Lähdimme melomaan Koloveden aluetta myötäpäivään. Kansallispuiston ympäri kiertävä reitti oli yhteensä noin 40 kilometriä ja suunnitelmana oli kiertää se kahden yön taktiikalla (joka oli kyllä liian vähän).

Sää oli aivan mieletön! Tuuli oli vaihtunut eteläiseksi ja aurinko ruskistutti käsivarsiamme. Kolovesi oli huomattavasti suojaisempi kuin Linnansaari, eikä tuulta tuntenut ollenkaan. Väylät olivat melko kapeat, eikä ollut niin väliä meloiko rannan tuntumassa vai ei. Johanna otti vuorostaan kartan haltuun, ja kun vesillä suunnistaminen oli uusi juttu, niin menimmekin heti hieman harhaan. Päädyimme Kolovedenlahdelle umpikujaan katselemaan laulujoutsenia. Ei huono.

joutsenet

Alue on sokkeloinen, joten pitää olla tarkkana minne kääntyy, muuten saattaa edetä useampia kilometrejä vain huomatakseen päätyneensä umpikujaan, niinkuin meillekin kävi.

Pälyilimme taas norppia ja pian jonkin sortin karvakasa näkyikin. Menimme katsomaan lähemmin, mutta syylliseksi osoittautui hirvi. Hukkunut sellainen. Raukkaparka oli varmaan jäiden vielä peittäessä järveä yrittänyt ylittää vesistön ja joutunut veden varaan 😦

hirvi

Etenimme rauhalliseen tahtiin eteenpäin kiemurtelevia reittejä. Tuntui aivan tyyneltä ja oli ihanaa meloa! Matkalla näkyi paljon majavan pesiä ja niiden nakertamia puita.

majavanjarsimapuumajavanpesa

Tähtäsimme Vaajasalon tulisijalle lounastamaan, joka osoittautui varsin hurmaavaksi paikaksi. Aurinko porotti emmekä halunneet aluksi mennä edes tulipaikalle asti, vaan jäimme laiturille lämpimään.

vaajasalo2

Keittelimme kahvit ja otimme aurinkoa! Lämpöä oli varmaan yli kaksikymmentä astetta,  ja laiturilla oli ihana makoilla ja kuunnella veden liplatusta. Ei olisi malttanut edes jatkaa matkaa, mutta olimme kuulleet Pyylinojan lähellä olevasta saunasta, joka jo hieman houkutteli meitä. Hiukset olisi kiva pestä, ainakin kerran kahteen viikkoon 🙂 Kilometrejä sinne oli vielä edessä, joten parin tunnin auringossa löhöilyn jälkeen pakkasimme kajakkimme ja jatkoimme matkaa!

lepakko3

Pian näimme taivaalla kummajaisen. Lepakko lenteli kallion liepeillä keskellä kirkasta ja helteistä päivää! Kuvissa näkyy että lepakolla on repeämä siivessä, liekö sitten jotain sattunut hänelle.

lepakko2lepakko

Tätä ihmettelemästä päästyämme lentelikin yläpuolellamme jo kalasääski, valtavan kokoinen haukkalintu kala kynsissään. Tuntui, että koko ajan ympärillämme tapahtui jotain ja etenemisen sijaan istuskelimme kajakeissamme ihmettelemässä luonnon näytelmiä.

saaksivaan

Sitten kuulimme veden läiskyttelyä läheltä, Korpisaaren edustalta. Kiikareilla havaitsimme, että kuikka siellä pärski vettä äänekkäästi. Epäilimme, että se olisi jäänyt johonkin kiinni ja lähestyimme sitä hiljalleen suunnitellen jo pelastustoimia. Lähietäisyydelle päästyämme kuikka oli jo lopettanut tohinansa ja uikin kaikessa rauhassa kauemmaksi meistä. Ehkä sillä olikin vain kalastus meneillään..

jyrkanne

Meloimme tapahtumapaikalta Syväniemen telttailualueen luo, jossa oli perhe lomailemassa. Ensimmäiset kanssaretkeilijät koko matkalla! Selitimme tapahtunutta ja juttelimme mukavia, he olivat myös suuntaamassa Joensuun Jukolaan joten sovimme moikkailevamme siellä.

huhhhuhmaisema2

Hetken melottuamme Niiniselällä näimme ensimmäisen Sääksin pesän! Vaikuttavan kokoinen risulinna oli korkealla puussa pienellä saarella, jonne kuin tilauksesta laskeutui sen asukas! Maisematkin olivat  kohdallaan pilvien tehdessä hienoja kuvioita taivaalle ja peilityynelle järvelle.

saaksi2saaksi

huhhhuhmaisema

Tämän kohtaamisen jälkeen saimme kulkea Kärängönlahden kapean salmen läpi, joka oli varsin hurmaava. Vettä oli juuri sen verran, että pääsimme läpi naarmuttamatta kajakkejamme. Mantereen puolen puissa nakutteli palokärki!

peilikivetsalmi

Päästyämme Pyylinojaan pystytimme leirin puulavalle. Päätimme laittaa vain sisäteltan, jotta voisimme ihailla auringonlaskua makuupusseistamme. Paikka oli lahden perukoilla varsin suojaisalla ja hyttysystävällisellä sijainnilla, myös ilta-auringon kannalta mukavalla paikalla. Kilometrin päässä olevalla autiotuvalla olisi ollut sauna ja suunnittelimmekin sinne menoa, mutta päätimme sittenkin odottaa aamuun, kun märillä hiuksilla ei ole niin mukava nukkua. Pitkien hiusten varjopuolia..

eeppista

teltta

Teimme illalliseksi riisi-kasvis-linssipataa kookosmaidon kera. Paistoimme vielä jälkkäriksi letut per nenä ja söimme ne banaanin ja ylijääneen kookosmaidon kanssa. Sitten upottauduimme kumpikin kirjojen maailmaan. Kesäiltaisin on mukava lueskella kun on niin valoisaa. Antti ei meinannut saada unta, kun rapina lähimetsästä oli harvinaisen voimakasta. Tiedä sitten mitä otuksia siellä eleli.

pyylinoja2

Aamulla lähdimme siis suoraa päätä saunomaan! Iso Pyylin rannalla oleva autiotupa oli ehkä vähän ränsistyneessä kunnossa, mutta mukava siellä oli kuitenkin hätistellä sääskiä, juoda kahvia ja syödä aamupalaa saunan lämmetessä.

autiotupa

Sauna on aina hyvä juttu, mutta tällä kertaa vähän petyimme. Kiuas oli hieman alimitoitettu saunan kokoon nähden, eikä saunaa täten saanut lämpiämään kunnolla millään. Pääsimme kuitenkin peseytymään ja hiuksetkin puhtaina palasimme Pyylinojalle leiriä purkamaan.

sauna

Lähtiessämme Pyylinojalta huomasimme rannassa uiskentelevan kaloja! Tarkkaa määritystä emme päässeet tekemään, mutta evien punaisesta väristä johtuen voisimme veikata rautua jota on istutettu alueelle. Kyselimme kalastajat- foorumilta kuvan avulla tunnistusapua. Tästä lähtikin hirveä hulabaloo käyntiin ja lopputuloksena kala oli joko nieriä tai säyne.

kala

Aurinko paistoi kuumasti, joten päätimme ottaa päivän hieman rennommin ja nauttia lämpimästä säästä. Hiljakseen meloskelimme kohti Pitkäsaarta, joka vaikutti hyvältä paikalta viettää seuraava yö.

maisema

Pitkäsaaren eteläpäässä oli laituri, joten meloimme suosiolla sinne. Nostimme kajakit ylös ja hyppäsimme samantien uimaan viileään veteen. Se oli ihanaa. Viilentymisen jälkeen jämähdimme laiturille lueskelemaan kirjojamme pyyhkeiden päälle. Sitten huomasimme, että Antilla oli ollut koko päivän suklaalevy kajakin päällä kuivapussissa ja se oli sulanut tahmeaksi mössöksi paperien sisälle. Antti ratkaisi hätätilanteen laittamalla sulaneet suklaat minigrip-pussiin ja pussin järveen jähmettymään. Jäipä siinä kuitenkin huomaamatta, että pussissa olikin reikä, joten suklaat olivat jähmettymisen lisäksi myös kastuneet. Ei saakeli. Ei siinä auttanut muu kuin syödä eniten kärsineet ja toivoa että loput säilyisivät joten kuten seuraavalle päivälle.

lohoilya

Muutaman tunnin päästä päätimme aktivoitua ja lähteä iltaretkelle Vierunvuoren suuntaan katsomaan kallioita ja kalliomaalauksia. Meloimme kalliorannan tuntumassa ja pian löysimmekin maalauksista kertovan kyltin ja näimme ne punaisena yläpuolellamme. Näky sai meidät miettimään esi-isiä ja kuvittelemaan miltä maisema oli näyttänyt kivikauden ihmisten silmin.

kalliomaalauskalliomaalaus2

Meloimme Lauttaniemen pieneen kaislikkoon, jossa Antti halusi kokeilla kalastusta. Ei se kala napannut, mutta tyynellä järvellä oli kiva istuskella kajakissa kaikessa rauhassa. Tunnin verran siinä oleskeltiin, kunnes aurinko alkoi pikkuhiljaa olla laskemaan päin. Päätimme lähteä pystyttämään leiriä.

pitkaajarvi

Pitkäsaaren eteläpäässä oli vain yksi telttalava, joten asetuimme suosiolla sinne kahden mahtipontisen männyn väliin. Laitoimme jälleen vain sisäteltan pystyyn, kun ilta oli lämmin ja taivas selkeä. Siinä alkoi olla jo illallishommat ja juomaveden keitto mielessä. Polttopuut olivat saaren pohjoisen leiripaikan liiterissä, joten lähdimme hakemaan niitä sieltä. Kovin paljoa ei sielläkään ollut, mutta jonkin verran saimme pilkottua omiin tarpeisiin. Olimme nähneet puukuorman edellisenä päivänä vesillä, joten arvelimme niitä tuotavan Pitkäsaareenkin lähipäivinä.

Teimme illalliseksi vihreää linssicurrya ja lueskelimme. Antti löysi puuliiteristä vanhoja Aku Ankka- lehtiä ja luki niitä nostalgisena monta putkeen, Johannalla oli vuorossa siskon suosittelema kirja “Kaikki se valo jota emme näe” (koukuttava on!). Ei meinannut malttaa mennä nukkumaan, oli niin kaunis ja tyyni ilta.

pitkajarvi

Aamulla heräsimme puolipilviseen säähän. Aamiaiseksi oli pähkinöillä ja siemenillä höystettyä tuorepuuroa, josta on tullut kesäaikaan vakioaamupala. Se on niin helppo valmistaa, kun illalla laittaa vaan ainekset veteen ja aamulla ei tarvitse tehdä muuta kuin lusikoida puuro suuhun. Yleensä lisäämme puuromixiin vielä kaura- tai kookosmaitojauhetta tuomaan täyteläisyyttä.

Valmistelimme hiljalleen lähtöä ja pakkasimme kajakit valmiiksi. Nautiskelimme hitaasti aamukahvit laiturilla kajakkeihin nojaten ja kirjojamme lukien. Käsivarret olivat ruskistuneet edellisenä päivänä niin paljon, että päätimme jättää pitkähihaiset päälle.

Lähdimme etenemään kohti Kirkkorantaa. Vastatuuli oli melko raskas, kun vastassa oli hieman isompia selkiä. Aamulla olisi kai pitänyt lämmitellä, kun jotenkin päivä ei meinannut lähteä käyntiin. Jaksoimme kuitenkin painaa Lapinniemeen, jossa söimme lounaan ja keräilimme voimia. Edellispäivän lämpö oli hieman hillittänyt ja tuuli vilvoitti mukavasti.

vaajasalo3

Jatkoimme matkaa kohti Ukonvuorta, joka on paikan yksi suurimmista nähtävyyksistä. Matkalla ihailimme kauniita lohkareita, jotka olivat valloittaneet lähes joka rannan. Kivissä oli huikeita kukkaornamenttejä karvejäkälän ansiosta.

ornamentit

Ukonvuori oli jylhä ilmestys. Korkean vuoren reunamilla oli lippakiviluola jossa esi-isämme olivat viettäneet aikaa. Liekö ollut pyhä paikka heille vaiko koti. Historian lehdet havisivat ja silmäilimme tarkkaavaisina paikallisen kalliomaalauksen sijaintia. Hitto. Ei löytynyt. Yritimme pitkään zoomailla, että missä se nyt on ja voisiko se olla tuo vai onko se sittenkin tuo. Ei löytynyt. Kai. Jotain punaista läikkää oli jossain missä sen ei olisi pitänyt olla… Olipa hankalaa!

UKONNIEMI

Paikka oli kuitenkin kaunis ja nähtävyys jo itsessään. Fiilistelimme hetken tasanteen puisella penkillä ja lähdimme melomaan kohti Kirkkorantaa.

Kirkkorannassa meidät otti vastaan maailman suloisin ilmestys! Pikkuinen suomenlapinkoiran pentu tuli kiskomaan Johannaa letistä ennen kuin hän oli edes ehtinyt pois kajakista! Koirakuume sen kun kasvaa! Jos joku tietää meille oman pikku (lapin)koiran, niin saa vinkata!

UKONVUORI

 

Koloveden kansallispuisto on todella vakuuttava. Linnansaareen ero on huima, eikä kumpikaan jää toisen varjoon. Kolovesi on yhtä kalliolabyrinttia. Reitit kulkevat välillä hyvin kapeista salmista ja ovat kuin tehty melomiseen. Kolovesi on myös huomattavasti  suojaisempi ja näin ainakin aloittelevalle melojalle sopiva kohde.

Kolovedellä on moottoriveneillä kulkeminen kielletty ja se tuokin kaivattua rauhaa alueelle. Myös kesämökkejä näkyy huomattavasti vähemmän ja näin kesän alussa melojiakaan ei vielä ruuhkaksi asti liiku. Täällä mieli lepää. Ehdottomasti melontakohteiden aatelia.

kajakkiantti

-Antti ja Johanna

 

Kartta

Luontoon.fi

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s