Linnansaaren kansallispuisto

Saimaalle pääsyä olemme odotelleet keväästä asti ja haaveilleet aavoista järvimaisemista ja rantakallioista. Tämä viiden päivän reissu oli vain pintaraapaisu, mutta ylitti kaikki odotuksemme moninkertaisesti. Miten toinen toistaan kauniimpia paikkoja voi kotimaasta löytyä! 

oravi

Me aloitimme Linnansaaren kansallispuistosta, jonka saaristo on saavutettavissa vain vesiteitse. Melojalle ja veneilijälle puisto on erittäin passeli kohde ja jos ei omaa kalustoa löydy, pääsaarelle pääsee myös venekuljetuksella tai melontavälineet voi vuokrata yhteistyöyrityksiltä esim. Oravista tai Porosalmelta. Talvella puiston alueella voi jäätilanteen salliessa myös hiihtää tai retkiluistella. 

Linnansaaren kansallispuisto on 97km2 kokoinen alue joka sijaitsee Etelä- Savossa Rantasalmen, Varkauden ja Savonlinnan alueella, noin 40km Savonlinnasta pohjoiseen. Kansallispuisto on tunnettu saimaannorpan kotipaikkana ja sen jylhät rantakalliot avarine järvimaisemineen ovat suomalaista järvimaisemaa parhaimmillaan.

kajakitttaas

Jätimme Tuuven Oravin Saimaa holidayn parkkipaikalle ja kävimme ostamassa melontakartan sekä kysäisemässä paikallisilta oppailta, josko he osaisivat vinkata meille parhaimpia norppakiviä. Suurena toiveena oli nähdä saimaannorppa omin silmin! Asiantuntevasti he merkitsivät karttaamme useammankin mahdollisen bongauspaikan ja myös kalasääskien pesäpaikkoja. 

oravi2

Aloimme valmistautua lähtöön, mutta sää oli sen verran kehno että odotimme suosiolla yön yli ennen kuin uskalsimme lähteä melomaan. Pakkasimme kaiken valmiiksi ja odotimme tulevaa päivää toivoen parempaa säätä.

Aamulla meloimme ulos Oravin kanavasta ja edessämme aukesi Saimaa. Mahtavaa! Maisemat olivat ihastuttavat, aurinko paistoi ja pienoinen tuulikaan ei meitä haitannut. Hieman ujosti etenimme rantoja pitkin, sillä säätiedotuksessa oli manattu melkoisia tuulen puuskia.

me

Tähtäsimme kohti Salonsaarta ja juuri isoimman selän yli melottuamme sää muuttui täysin. Yhtäkkiä navakaksi muuttunut tuuli loi mahtavia aaltoja jotka hakkasivat meitä kylkeen kun yritimme pelastautua Salonsaarelle. Märkinä ja kolhiintuneina selvisimme kuitenkin maan kamaralle. 

Taivaalta alkoi sataa rakeita ja suunnittelimme jo majoitteen pystyttämistä ensihätään. Telttapaikkaa etsiessä myräkkä katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja pian taas aurinko paistoi, linnut lauloi ja kesä oli tullut takaisin. No ei siinä muuta kuin jatkamaan!

norppa1

Kiersimme Salonsaaren, jonka toisella puolella oli yksi norppakivistä. Silmät tarkkoina pälyilimme josko näkisimme Pullervon norppakaverin ja alta aikayksikön semmoinen uiskentelikin 10m päässä meistä!

Norppa sukelteli ympärillämme ja nousi katselemaan meitä epäilevin katsein. Hetkosen lipsuttelimme hissukseen norpan kotikivikon tuntumassa kunnes päätimme jättää hänet rauhaan ja jatkoimme matkaa onnesta soikeina.

norppa2

norpanjalkee

Alle kaksi tuntia ja jo ensimmäinen norppahavainto! Uskomatonta!

Etenimme kohti Linnansaarta ja meloimme sen rantoja myötäillen kohti Sammakkoniemeä jossa tulisimme viettämään ensimmäisen yön.

melonta

Linnansaaren eteläniemen kohdalla Johanna huusi  ”mitä hitsiä, tuolla on mäyrä!” Rannalla noin 50m päästä meistä juoksenteli mäyrä. Keskellä kirkasta päivää. Mäyrä rymisteli eksyneen näköisenä rantoja pitkin, pysähtyi välillä ja jatkoi taas touhotustaan. Kamera oli valmiiksi kaulassa ja saimme kuvattua jotenkuten tämän näätäeläimen ja pian saavuimme Sammakkoniemeen.

mayra

Sammakkoniemi on suojaisan lahden rannassa oleva leirintäalue. Siellä on mahdollisuus vuokrata aittoja yöpymiseen, saunoa ja käydä kahvilla pienessä rantakahvilassa kesäaikaan. Sesonki alkaa ilmeisesti juhannuksen tienoilla, jolloin telttaileminen tulee myös maksulliseksi.

Me olimme täällä optimaaliseen aikaan ennen pahinta ryysistä, sillä paikan päällä oli lisäksemme vain yksi veneilijäpariskunta.

sammakkoniemi

Pystytimme telttamme rannan tuntumaan nurmikolle. Hetken päästä alkoi sataa lunta ja rakeita vuorotellen. Mukava veneilijäpariskunta kertoi lähtevänsä käpälämäkeen, sillä yöllä olisi ennusteen mukaan tulossa lumimyräkkä ja seuraavan päivän tuulikin olisi luokkaa 12m/s. Vesisateesta puhumattakaan. Perus kesäkuu. Tarjosivat he meille kyytiäkin mutta otimme lungisti ja päätimme jäädä olosuhteista välittämättä. Sammakkoniemessä oli myös suuri keittokatos, lasitettu semmoinen, ja päätimme virittää telttamme sinne, jotta olisimme suojassa tuulelta ja sateelta.

lumisade

Seuraavana päivänä olimme varmoja, ettei kukaan eksyisi saarelle, sen verran tuulista ja sateista oli. Mutta olimme väärässä -aamupäivällä saareen rantautuikin vene. Veneilijät paljastuivat yliopisto-opiskelijoiksi, jotka olivat tulleet saarelle kuukaudeksi kartoittamaan kalliosinisiiven lisääntymistä. Mielenkiintoisen oloista hommaa!

Vietimme siis sadepäivää lähinnä keittokatoksen tuntumassa jutustellen ja kirjoja lukien. Välillä Johanna innostui tekemään puuhommia viereisessä liiterissä lämpimikseen. Vaikka päällä oli merinot, vaellushousut, taukotakki ja kuoritakki, niin silti meinasi palella. 

katos

Seuraavana päivänä säätiedotus oli lupaillut jo hieman paranevaa keliä. Tuulta oli silti jonkun verran, joten päätimme käyttää päivän kiertämällä Linnansaaren ympäri kulkevat reitit. 

Alueella oli paljon todella vanhaa lehtimetsää. Komeat koivut, haavat ja lepät nostivat latvansa korkealle polkujen ylle ja vihreys oli jotakin aivan erilaista kuin tutuilla mäntykankailla. Reitit veivät meidät korkeille kalliolle joilta avautuivat upeat maisemat Haukivedelle.

linnansaarikyltti

Alkumatkasta polun vieressä oli upea siirtolohkare. Kulmikas kivi näytti siltä, että sen sisällä voisi olla vaikka pieni luola. Olihan sitä käytävä katsomassa.

lohkare

Ei siellä ihan luolaa ollut, mutta sellainen ihmisen mentävä kolo kumminkin. Jotakin majesteettista lohkareessa oli ja se jäikin Johannaa mietityttämään.

Saaren pohjoispäässä oli Linnavuori mahtavine näköaloineen. Siellä pesii myös äärimmäisen uhanalainen kalliosinisiipi. Paikalta löysimme myös opiskelijapojat, jotka olivat etsimässä tämän harvinaisen perhosen munia. Munathan ovat ilmeisesti poikkeuksetta isomaksaruohossa, jota kasvaa vain paahteisilla kallioilla. Me näimme muutamia maksaruohoja mutta emme yhtään munaa. Kylmä kevät ja alkukesä ei ole ollut perhosille suotuisa ja reppanat ovat koittaneet selviytyä jotenkuten. Toivottavasti lumisateet olisivat jo tässä!

metsa

lehtimetsa

johanna

Kävimme katsastamassa Perpulanluhdan telttailualueen joka oli jylhän rantakallion laella. Hyvältä yöpaikalta vaikutti sekin. Antti löysi nahkansa luoneen käärmeen talvipuvun puuliiterin vierestä. Meillä ei ollut sen kummempia eväitä mukana, kun emme olleet huomanneet pakata pikkureppua matkaan, joten hörppäsimme vain vähän vettä ja lähdimme takaisin polulle.

kaarmeennahka

Reitti kohti Linnansaaren torppaa kulki maastoltaan vaihtelevissa tunnelmallisissa metsissä. Linnut visersivät kesäisiä konserttejaan ja jäimme välillä tutkimaan lahopuissa kasvavia kääpiä, tikan kaivertamia koloja ja erilaisia kevään kukkasia. Löytyipä sieltä majavan patokin.

majavanpato

pilkkukasvi

mustikankukka

kaapa

Linnansaaren torppa oli sympaattinen. Se oli maitohorsmaa ja vuohenputkea kasvavan niityn takana, rannan tuntumassa ja somasti punamullalla maalattu. Pihapiiriin kuului harmaantuneita hirsiaittoja ja vanha savusaunakin. Torpan ovi ei ollut lukittu, joten menimme sisään. Sisätilat olivat varsin viehättävät! Pirtin sydämenä oli vanha leivinuuni, seinillä roikkuivat vanha tuohikontti ja -virsut. Ihana pikku koti ja mainiolla paikalla suojaisan lahden perukoilla.

torppa

toprppa2

Illalla tuuli oli jo tyyntynyt, joten koitimme vielä kalaonnea. Tähän mennessä Antti oli vain lähinnä hukannut uistimia, joten odotukset olivat korkealla. Ruokaa meillä oli tällä kertaa tarpeeksi mukana, mutta kyllä kuivaruokien jälkeen tuore kala olisi jo tervetullutta. Kyllähän se hauki sitten nappasi, ekaa kertaa koko reissulla! Palatessamme teltalle, huomasimme että veneilijät olivat tulleet takaisin. Paistoimme hauen nuotiolla ja juttelimme porukalla niitä näitä. 

orvokit

Aamulla heräsimme auringonpaisteeseen. Tuultakin oli vain nimeksi. Matka voisi siis jatkua! Meloimme Linnansaaren länsirantaa myötäillen kohti pohjoista ja saimme ihailla saarta ja sen kallioisia rantoja myös vesiltä. Linnansaaren länsikärjestä otimme suunnan saaria pitkin kohti Uskin laguunia.

lahdossa

Kyllä, Uskin laguunia! Antin sukunimihän on Uski. Yllätys yllätys kansallispuiston alueelta löytyy kolme Uskin nimeä kantavaa saarta; Iso-Uski, Väli-Uski ja Selkä-Uski. Antin suku on kotoisin Viipurista ja ihmettelimmekin josko joku kaukainen sukulainen olisi lähtenyt sieltä ja asettunut Saimaalle. 

Matkalla laguuniin näimme norpan lymyilevän kaislikossa kivellään, mutta kuvaamiseen olimme liian hitaita, kun kamera oli tällä kertaa laipiossa vedeltä suojassa. 

meloen

Rantauduimme Iso-Uskiin ja söimme lounaan laguunin rantakivillä istuskellen. Aurinko paistoi ja oli kaunis sää. Lounaan jälkeen suunnittelimme reittiä yöpaikkaamme Kirvessaareen, josta olimme kuulleet kehuja eri tahoilta.

Suunnistimme Hopsasaarien välistä Pöljäsaaria myötäillen kohti Ruissaarta ja sieltä jälleen kohti Kirvessaarta. Välillä tuuli oli hieman haastava mutta kauniit saaristomaisemat olivat sen verran hehkeät että emme jaksaneet tuiverruksesta sen kummemmin välittää!

Saavuttuamme Kirvessaareen Johanna hyppäsi uimaan ja Antti tokaisi yrittävänsä kalastaa vielä hieman, sopivan kaislikon havaittuaan. Muutaman heiton jälkeen koukussa olikin kiinni haukiloinen. Kajakista kalastaminen oli vain oma lajinsa, eikä Antti ollut tähän ehtinyt varautua. Rytäkässä hauki saatiin rantaan mutta virveli tippui järveen. Voi ei! Perus Antti taas sähläämässä.

kajakit

Hauen valmistumista odotellessa luimme kirjojamme ja nautimme auringonlaskun suomasta kauniista taivaasta. Telttapaikka löytyi rannan tuntumasta ja nukuimme makoisat yöunet syötyämme terveellistä ja ekologista ruokaa.

Mehän olemme pääasiassa kasvissyöjiä. Kala (ja Antille joskus myös liha, jos ei ole muuta saatavilla) kuitenkin maistuu satunnaisesti ja eritoten jos se on itse pyydettyä. Kun pääsee lihan (ja kalan) tehotuotannosta irti ja saa itse pyydettyä ruokaa lähiympäristöstään, ympäristöä sen kummemmin kuormittamatta, on se mielestämme lähiruokaa eettisimmillään. Siinä myös tajuaa, että syö oikeasti elävän olennon eikä kaupan lihatiskille ilmestyneen möhkäleen. Sitä osaa ja pitää kunnioittaa.

teltta

Aamulla lähdimme suuntaamaan takaisin kohti Oravia. Myötäilimme Kontiosaarta ja Tikkasaarta matkallamme etelään. Alkumatkasta oli tyyntä, mutta reilun tunnin melonnan jälkeen alkoi taas tuivertaa. Tuuli jatkoi piiskaamistamme mutta olimme jo melko tottuneet aaltoihin. Mantereen rantoja pitkin suuntasimme kohti Oravin kanavaa. Matka oli kuitenkin pidempi kuin laskelmissa ja olimme unohtaneet pitää kunnon taukoja. Alkoi olla vähän nälkäiset tunnelmat ja melonta alkoi hidastua. Selvisimme kuitenkin myötäaaltosurffauksen siivittäminä hienosti perille rantaan. Iltapäiväkahvien jälkeen pakkauduimme autoon ja lähdimme ajelemaan Savonlinnan kautta Koloveden Kirkkorantaa kohti.

matas

kasvi

Linnansaaren kansallispuisto on upea. Aavat Saimaan maisemat, rantakalliot, sokkeloiset saaristot, upeat laguunit, Linnansaaren vanhat ja jylhät lehtimetsät, norppa (!) ja lintujen yölliset konsertit. Melojille ja veneilijöille puisto on unelmapaikka ja nähtävää riittää vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Huomioida kannattaa isoilla järven selillä aallokot saattavat olla melkoiset jos yhtään tulee enempää. Meille ne tuottivat pientä haastetta, mutta saimme jälleen uusia kokemuksia ja onnistumisen tunteita selviydyttyämme kaikesta ilman sen suurempia kommelluksia.

 

-Antti ja Johanna

 

Kartta

Luontoon.fi

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s