Melomassa Päijänteen kansallispuistossa

Vuoden 2017 melontakausi on avattu! Tämä oli myös samalla meidän molempien ensimmäinen pidempi melontaretki, jonka oikeastaan oivalsimme vasta 10km etenemisen jälkeen.

kajakit

Päijänteen kansallispuisto oli huippukohde melontareissulle! Jäi tosi hyvä fiilis ja innostus lajia kohtaan vain nousi!

Päijänteen kansallispuisto sijaitsee Padasjoen kunnassa, Etelä-Päijänteellä. Alueen kuuluisin kohde on varmasti Kelvenne, jääkauden synnyttämä harjusaari. Alue soveltuu kesäisin erityisen hyvin melontaan ja veneilyyn, sillä suuri osa tulipaikoista ja laavuista sijaitsee saarilla. Kesäkaudella Kelventeen eteläkärkeen liikennöi M/S Jenni-Maria. Talvella jäätilanteen salliessa puistossa voi myös hiihtää.

kaunisbeibi

Kajakit meille lainasi Welhonpesä, Nurmijärveläinen kajakki- ja kanoottiyritys, josta myös meidän koulumme kajakit ovat kotoisin. Suuret kiitokset heille! Tuuve näyttää huomattavasti komeammalta vihreä ja punainen kajakki katolla!

Reissumme alkoi aurinkoisena päivänä Padasjoen venelaiturilta. Pääsimme rannasta noin 50 metriä kun Johanna muisti, että oli unohtanut lukita auton takaoven. Ja eikun takaisin.

Pääsimme uudestaan vesille ja lähdimme hieman ujosti etenemään rantaa pitkin pohjoiseen. Emme olleet meloneet aikoihin, emmekä silloinkaan kovin paljoa. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja pian saimme tuntumaa kajakilla liikkumiseen.

kajakoimassa

Etenimme hieman kauemmas pohjoiseen. Sää oli ihanan aurinkoinen. Linnut lauleskelivat puissa ja kesän (!) ensimmäiset pääskysetkin näyttäytyivät meille. Ylitimme vesistön Kalainsaareen, jonka kaislikossa havaitsimme härkälinnun.

Antti on yrittänyt toteuttaa BirdLifen 100 lintua- projektiaan ja jokainen uusi laji vie lähemmäs tavoitetta! Nyt havaintoja on tullut tänä vuonna jo 90.

Vesillä oleminen oli ihanaa. Pian olimmekin jo Lammassaaressa joka oli kohteemme ja tulevan yön kotimme.

lammassaari laavu

Lammassaaressa oli laavu ja tulisija, mutta puut olivat lopussa. Saarten tulipaikoille on kuulemma vaikea tuoda puita, koska viime talven jäät eivät olleet tarpeeksi kantavat puiden rahtaamiseen.

slaavikyykky

Istuskelimme rantakivillä pitkään. Otimme aurinkoa vähissä vaatteissa ja iloitsimme kesän saapumisesta. Parasta!

Hiljalleen aurinko laski. Teimme illallista ja kotiuduimme pieneen telttaamme. Vähän piti yrittää vielä kalastella ennen nukkumaanmenoa.

kuikat

Mehän siis olimme ottaneet tarkoituksella tosi niukasti ruokaa mukaan, jotta motivaatio kalastaa olisi suurempi. Ihan niinkuin me jotain kalaa saataisiin. Olipas tyhmästi tehty. Aina pitäisi olla ainakin yhden päivän ekstraruoat mukana – AINA!

Viereisellä laguunilla uiskenteli pari haukea, mutta ne olivat kutupuuhissa eivätkä välittäneet vieheistä. Enpä tiedä olisiko kutevaa haukea raaskinutkaan nostaa. Koukkuun tarttui silti kuin ihmeen kaupalla pieni nokare hauen mätiä. Mäti laskettiin kuitenkin takaisin veteen, jotta pienet hauet pääsisivät kasvamaan ja terrorisoimaan ahvenkantaa.

mati

Aamuneljältä heräsimme sattumalta ihailemaan aurinkon nousua ja pitihän siitä pari kuvaakin ottaa!  Aikamoiset näkymät etuovesta, menopelitkin vilahtelevat kuvan oikeassa kulmassa!

auringonnousu

Makoilimme vielä hetken ja aamutoimien jälkeen jatkoimme matkaa laguunin läpi Lammassaaren pohjoispuolelle. Sieltä meloimme rantoja pitkin kohti Pitkäniemeä, josta tarkoitus oli päästä Kelventeelle.

Kommunikaatiohäiriön vuoksi päädyimme kuitenkin Höysniemen tulipaikalle, mutta mikäpä siinä. Paistoimme tuulisella rannalla pari kananmunaa Antin uudella muurikalla  ja keitimme kahvia. Aallot alkoivat näyttää melko hurjilta, mutta pikku empimisen jälkeen jatkoimme matkaa. Se osoittautuikin virheeksi.

Aallokko oli kasvanut aivan liian suureksi meille melko kokemattomille melojille. Vaahtopäitä oli ilmestenyt ja aallot löivät meitä sivusta päin. Johanna kärsi pienestä merisairaudesta ja oli jo aika lähellä ettei kaaduttu. Pelastauduimme pian jollekin rannalle ja mietimme että mitäs ihmettä nyt sitten. Päätimme ettemme voi jatkaa matkaa aallokossa, joten pystytimme teltan ja otimme päikkärit.

Heräsimme kolmen tunnin päästä pirteinä kuin peipposet. Tuulikin oli tyyntynyt. Jatkoimme matkaa lauleskellen ja energiaa täynnä.

Video päikkäreiltä!

Vauhti oli niin kova että meloimme vahingossa Pitkäniemen tulipaikan ohi ja jatkoimme suoraan Kelventeelle. Pienessä poukamassa Antti yritti kalastella illallistarpeita kajakista Johannan katsellessa räystäspääskyjen lentoa.

Lopulta rantauduimme Isohiedan telttailualueelle, jossa vietimme toisen yön. Makoisat ruoat ja unet veivät meidät kohti uutta päivää.

Aamupalaa syödessä totesimme että ruoka on uhkaavasti loppumassa. Vain lounastarpeet oli jäljellä, eikä kalakaan luultavasti tulisi enää nappaamaan. Piti lähteä taittamaan kotimatkaa. Meloimme yhtä soittoa Kirkkosalmeen, Kelventeen eteläiseen päähän, eli lähes saaren päästä päähän. Siellä lounastimme ja tapasimme Metsähallituksen puistovastaavan, joka oli tuomassa polttopuita tulipaikoille.

Lähdimme matkaan ravittuina ja skarppeina. Meloimme mantereen puolelle ja ohitimme Hietasaaren juuri niinkuin oli tarkoituskin. Huovarin siltakin oli alitettavissa juuri niinkuin olimme toivoneet.

kajakoimassa3

alitus

Ja sitten meloimme 5km harhaan. Lähdimme nimittäin harhailemaan kohti Nyystölän lahden perukoita. Kannattaisi varmaan olla kunnon kartta mukana eikä räplätä puhelinta ja toivoa että akku riittää. Koukkaus oli kuitenkin suhteellisen pian korjattu, kajakeillahan pääsee etenemään melkoista vauhtia. Sää oli myös melko tyyni, joten ylitimme selän reippaasti. Hiljalleen satama alkoi näkyä kaukaisuudessa. Kiikareilla erottui  parkkipaikalta Tuuven kirkkaat värit.

Pääsimme rantaan väsyneinä ja onnellisina. Ensimmäinen melontavaellus on takana ja monia on edessä. Mukavasti tuntui yläselän lihaksissa ja oli kiva saada rasitettua muitakin kehon osia kuin kävellessä. Tosi hauskaa puuhaa!

Päijänteen kansallispuisto on todella kaunista aluetta ja siellä saisi vietettyä aikaa loputtomasti saaria tutkiskellen, auringonlaskuja ja -nousuja ihastellen. Ensi kerralla pakkaamme kajakit täyteen ruokaa ja unohdamme mokomat kalastukset.

Kartta

Luontoon.fi

-Antti ja Johanna

Advertisements

4 thoughts on “Melomassa Päijänteen kansallispuistossa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s