Torronsuon kansallispuisto

Kävimme koululla tekemässä parit lajitunnistustentit (pääsimme läpi!) ja jämähdimme sinne vaihtamaan Tuuven vinkunutta laturin hihnaa ja tekemään toimistohommia muutamaksi päiväksi. Pari tutkintotilaisuutta on vielä edessä ja ne vaativat valmistautumista tietokoneen ääressä.

Antti myös ihastui Johannan longboardiin ja hetken mielijohteesta kävi ostamassa itselleen skeittilaudan (ja lippiksen tietysti).

skedeantti

Yhtä luontoa harkitsee kohteensa ja teemansa vaihtamista skeittauskeskeisemmäksi – eli “Pariskunta osti pakettiauton, jolla aikoo kiertää Suomen kaikki lähiöt ja käydä skeittaamassa niissä!” Nojoo..

suotalisaa

Saimme siis tärkeitä asioita eteenpäin ja lähdimme Torronsuon kansallispuistoon  hirveissä luontovajareissa. Harmi vaan että kökimme kauniit ja lämpimät päivät sisällä ja lähdimme sitten yöpakkasten tultua takaisin luontoilemaan.

Torronsuo oli säistä huolimatta todella kaunis! Puisto sopii hyvin päiväretkeilyyn – sieltä löytyy helppokulkuinen 1,5km pitkospuulenkki ja 10km rengasreitti, joka kulkee takaisin Kiljamoon Torron kylän läpi ja osan matkaa pitkin maantietä. Lumisina talvina suolla voi myös hiihdellä omia reittejä.

Torronsuo on siis laaja lähes luonnontilaisena pysynyt suoalue Tammelan kunnassa ja ylpeilee syvyyslukemillaan. Se on nimittäin Suomen syvin suo, eli omaa paksuimman turvekerroksen (jopa 12m). Paikka on upeaa keidassuomaisemaa, jossa viihtyy Etelä- Suomessa harvinaisempiakin lintu- ja kasvilajeja.

torrosuo

Pitkospuista meitä varoiteltiin useampaankin otteeseen – että ne eivät olisi aivan parhaassa kunnossa. Eivät kyllä olleet, mutta paremmassa kunnossa kuin monessa muussa kansallispuistossa, joissa ei ole puolestaan huomautettu asiasta. Parannettavaa niissä kuitenkin olisi.

Jo ensi askeleilla avautui upeat suomaisemat. Silmä kantoi kauas. Alkuosa reitistä oli leveämpää pitkospuuta, jotka päättyivät suon laitaan terassinomaiselle tasanteelle. Sinne pääsisi lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa haistelemaan suopursujen tuoksuja. Tasanteen jälkeen reitti kulki mäntyisemmän rämeen läpi, jonka jälkeen olimme jälleen punertavakasvustoisella keidassuolla. Linnulaulua kuului ja vilahduksia näkyi, mutta meidän silmämme ei ehtinyt havaintoja tulkitsemaan.

kaapa

anttikiikaroi

Kiikareille ei oikein löytynyt käyttöä 😀

Pian reitti tuli pitkospuiden risteykseen. Vasemmalta pääsisi kartan mukaan lyhyen kierroksen jälkeen tulipaikan ja lintutornin kautta takaisin Kiljamoon. Valitsimme oikealle vievät pitkospuut, jotka veisivät meidät vanhan Härksaaren kvartsilouhoksen kautta Torron kylään ja takaisin.

Reitti suon läpi oli kiemurteleva ja soisia maisemia riitti ihailtavaksi. Rahkasammaleet punersivat ja pieniä mäntyjä kasvoi siellä sun täällä. Tuuli puhalsi välillä kylmästi ja ilma enteili sadetta. Lintuja tai muita retkeilijöitä ei näkynyt juurikaan. Perässämme käveli kaksi tyttöä, jotka ohittivat meidät jonkin kuvauspysähdyksen aikana.

kaapa2

Hiljalleen pitkospuut kantoivat meidät metsän siimekseen ja loppuivat. Siellä etenimme keltaisin vinoneliöin merkittyjä juurakkoisia polkuja pitkin. Jostakin olimme lukeneet, että reitti olisi huonosti merkitty, mutta meidän mielestä merkinnät näyttivät melko uusilta ja selkeiltä. Mäntyvaltaiset metsät naavoineen ja sammalineen olivat klassisen kauniit.

anttihyppy

Antti sai hyvän idean – voisi aloittaa haasteen jossa seistään päällään oudoissa paikoissa. Johanna pyöritteli silmiään ja väen väkisin suostui ottamaan kuvan kun Antti meni seisomaan päällään ryteikköön. Kuva epäonnistui ja jälkikäteen koko juttu ei ehkä ollutkaan niin kovin järkevä.

anttipaallaan

Kuljimme polkua eteenpäin suon reunaa ja saavuimme Idänpäänkallion lintutornille. Siellä oli pahuksen hieno laavu! Voisi ehkä jopa sanoa että hienoin laavu mitä on vastaan tullut. Mussutimme eväsleipiä ja ihmettelimme miten paljon rakeita voi toukokuussa sataa.

laavulaavulla

Rakeiden pommituksen jälkeen kiipesimme lintutorniin ihailemaan maisemia. Eipä siellä juuri mitään nähnyt. Matka siis jatkui.

maisemat2

Luulimme ettei rakeissa olisi mitään kivaa, mutta olimme väärässä. Niitä nimittäin satoi niin paljon, että ne paljastivat ympärillä olevat hämähäkin seitit. Rakeet jäivät kiinni seitteihin ja loivat jänniä valkoisia kulhoja ympäri metsää.

Hämähäkin seittien määrä järkytti, sillä niitähän oli pienelläkin alueella useita kymmeniä ja yhdessä katajassakin niitä oli vaikka kuinka monta! Tätä emme olisi tajunneet ilman rakeita.

Kiitos rakeet.

seitit

Metsäpolun vaihtuessa hiekkatieksi sää muuttui täysin. Kävelimme hiekkatietä Torron kylään, kun yhtäkkiä aurinko paistoi, linnut lauloi ja rakeet sulivat pois.

torro

Hetki piti miettiä että onkohan sään valtias nyt tosissaan. Kävelimme suolla monta tuntia  karmeassa säässä ja heti kun pääsimme hiekkatielle niin kevät tuli takaisin. Huhhuh.

Mukavaa oli sekin, Torron kylä oli kaunista perinteistä suomalaismaisemaa, kivoja pieniä ja isompia puutaloja piharakennuksineen ja peltotilkkuineen. Näimme pihoilla paljon lintuja – myös joitakin uusia havaintoja.

Loppupätkä reitistä ei ollut niin mukava. Kuljimme maantien reunaa pitkin ja autot suhahtelivat ohitsemme vähän turhankin läheltä. Parin kilometrin jälkeen kuitenkin tienviitta ohjasi meidät taas pitkospuille ja pikkupätkän suolla käveltyämme olimme taas parkkipaikalla.

maantie

Retken lopuksi kävimme katsastamassa Kiljamon luontotornin. Maisemat olivat huimat, mutta emme me mitään elämää taaskaan nähneet. Jos on hyvä kaukoputki ja otoisampi sää niin tämä on varmasti huippukiva paikka.

lintutorni

meditaatio

Sadepilvi lähestyy uhkaavasti

Tulipaikalla keittelimme iltapäiväkaffet ja nautiskeltuamme ne lähdimme Tuuvella kohti Tammelan keskustaa.

torni2

 

Tapasimme Kalevalaisen jäsenkorjauksen merkeissä Joni Hernbergin, eli Loimunallen, joka kertoi olleensa yhteyksissä Metsähallitukseen  Torronsuon reittien parantamisesta. Suunnitelmissa on pitkospuiden uusiminen ja reitin muuttaminen maantieosuudelta metsää myötäilevämmäksi. Hyvä Joni!

Torronsuo on upea paikka ja aloittelevana lintuharrastajana houkutus tulla tänne takaisin suotuisammalla säällä on suuri. Valokuvaukseen paikka soveltuu myös erittäin hyvin. Kannattaa käydä tutkailemassa!

vuokot

 

Kartta

Luontoon.fi

 

-Antti ja Johanna

 

Advertisements

One thought on “Torronsuon kansallispuisto

  1. Kiva juttu! Tykkään tavastanne kirjoittaa 🙂

    Kävin Torronsuolla ekaa kertaa elämässäni helmikuussa, ja maisema näytti vähän erilaiselta. Kävin silloin myös Liesjärven kansallispuiston luontokeskuksessa (se ei ollut auki mutta päästivät kolkuttelijan sisään) ja kuulin että reittiä ollaan tosiaankin parantamassa siten, että se kulkisi suolla koko matkan. Asvalttitiellä ohiviuhuvat autot pilaavat hienon luontoelämyksen.

    Tässä linkki talvisiin kuviini: https://johannasuomela.com/2017/02/27/sukellus-torronsuon-talveen/

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s