Repoveden kansallispuisto

Repoveden kansallispuisto on Etelä-Suomen suosituimpia kansallispuistoja eikä syyttä. Lähes kaikki ovat ainakin kuulleet Repovedestä elleivät ole jo käyneet siellä.

Repovesi sijaitsee Kouvolan ja Mäntyharjun kunnissa ja on tunnettu erityisesti jylhien kallioiden ja  kirkasvetisten järvien valloittamasta maisemasta.

repo

Meille molemmille Repovesi oli ennestään tuntematon. Johannan oli pitänyt käydä edellisenä kesänä puistossa retkeilemässä, mutta jotenkin hän oli päätynyt sen sijaan Jurmoon -ja niinpä oli Anttikin. Liekö universumi ollut asialla. Tällä kertaa Repovesi valikoitui kohteeksemme sattumalta. Oli Vappuaatto ja valmistauduimme jo viettämään sitä Nuuksiossa, kunnes lähdimme Veikkolaan käymään kaupassa. Taivaalta alkoi sataa ties mitä ja jotenkin siinä hetkessä Repovedelle ajelu ei tuntunut ollenkaan huonolta vaihtoehdolta. Sima oli tosin ehtinyt kaupasta jo loppua.

jokuheina

Aloitimme retkemme siis Vapunpäivän aamuna Lapinsalmen parkkipaikalta. Reitiksemme valitsimme 24km Kaakkurin kierroksen, joka kiertää lähes koko kansallispuiston. 

Kaakkurin kierros kulki alkumatkasta samoja polkuja kuin puiston selkeästi suosituin rengasreitti, 5km mittainen Ketunlenkki. Kävelimme melkeinpä jonossa muiden vappuretkeilijöiden kanssa kallioilla kohti Lapinsalmen tunnettua riippusiltaa.

lapinsalmisilta

Riippusilta oli sen verran kapea, että Antti ei meinannut mahtua makuualustoineen siinä kulkemaan. Ihmispaljouden vuoksi emme alkaneet ottaa pakollisia riippusiltakuvia, vaan päästimme seuraavat halukkaat kiikkumaan sillalle.

Riippusillan jälkeen olikin Lapinsalmen evästelypaikka, joka oli lapsiperheiden suosiossa. Johannan kävellessä mäkeä alas katsomaan tulipaikkaa, vastaan lenteli hylätty sittarin muovikassi. Itsekseen tuhahdellen Johanna poimi sen maasta ja samalla muutaman vappupiknikiltä jääneen roskan.

Viereisellä laiturilla istuskeli pari kalalokkia, joita piti tietysti käydä kuvaamassa, lähietäisyydellä kun olivat.

lokki

Kaakkurinkierros jatkui suoraan Lapinsalmelta Katajavuoren maisemiin. Miltei pystysuorat portaat kantoivat kulkijan korkealle vuoren huipulle josta avautui uskomattomat maisemat Repoveden ylle. Pian kuuluikin jo ensimmäisen kerran kuikan huutelua. Aurinko paistoi ja vesi kimmelsi kauniisti, jäät olivat jo melkein lähteneet.

polku

katajavuorimaisema

Katajavuorelta laskeuduttiinkin sitten alas kohti Kapiaveden tulipaikkaa. Polku kulki mäkisissä metsämaisemissa, jossa pari rohkeaa peippoa päätti käydä tekemässä tuttavuutta. 

peippo

Tulipaikalla päätimmekin jo juoda kupposet kuumaa. Johanna löysi taas jogurttipurkkeja ja muuta jätettä ja pyhästi lupasi kerätä matkan varrelta löytämänsä roskat Lapinsalmelta poimimaansa kassiin. Olisi mielenkiintoista katsoa paljonko kahden päivän aikana poluilta saisi poimittua. Siinä tohinassa lähdimme vahingossa Määkijän suuntaan ja puron yli kohti Terrilampea, vaikka olisimme voineet kävellä lyhyempääkin reittiä. Virhe oli helposti korjattu ja ehdottomasti sen arvonen, sillä Terrilammella näimme kevään ensimmäiset kaakkurit! Kiikaroimme niiden puuhia kallioilta hetkisen ja jatkoimme mäkisessä maastossa kipuamista.

kahvit

kaakkurit

Maasto oli mukavan mäkistä, ihan kivaa vaihtelua pitkospuilla kävelyyn. Päivä oli lämmin ja välillä meinasi tulla ihan hiki.

Ohitimme Katajanjärven taukopaikan ja jatkoimme virtaa täynnä metsän läpi kohti Kuutinkanavaa.

kuutinkanava

Vuonna 1912 tukinuittoa helpottamaan rakennettu Kuutinkanava henki historian havinaa. Vanha tukinuittoränni oli kunnostettu matkailunähtävyydeksi ja alueelle oli myös rakennettu kota ja tulipaikka, joten siellä mahtuisi kyllä isompikin sakki levähtämään. Päätimme pitää tauon kodalla. Antin viritellessä tulia Johanna kävi heiluttelemassa jalkojaan viileässä vedessä ja ihailemassa järveltä nousevaa korkeaa kallioseinämää.

kallio

Etenimme vaihtelevia maisemia Olhava määränpäänämme. Koukkasimme tosin Mustavuoren varauskodan jälkeen erkanevalle polulle ja kävimme kiipeämässä Mustalamminvuorella olevaan näkötorniin. Torni oli korkealla kallion laella ja sieltä avautui hulppeat maisemat koko kansallispuiston yli.

olhavankallio

Olhavanvuori oli majesteettinen näky. Oli hienoa päästä vihdoin näkemään se omin silmin, kun aiemmin sitä on päässyt ihailemaan vain luontodokkareista ja valokuvista. Itsekin tekisi mieli kokeilla kalliokiipeilyä Olhavan pystysuorilla seinämillä, ei ihme että se on Suomen upein kiipeilypaikka! 

olhavantti

Kiipeilysesonki ei ollut vielä alkanut, joten tulipaikallakaan ei ollut ketään. Nuotiorinki oli suojassa vuoren ja Olhavanlammen välissä ja sen ympärillä oli paljon tilaa teltoille. Pystyttäessämme omaa majapaikkaamme yllämme lennähteli valtava korppi, jolla taisi olla pesä kallion laella. Lammella uiskenteli joutsenpariskunta, telkkiä ja yksinäinen kuikka.

tahtitaivas

tahtitaivas2

Johanna teki illallista (eli linssimuhennosta jonka piti alun perin olla keittoa) Antin heitellessä virveliä (eli lähinnä uistimia pohjaan). Pian aurinko valmistautui laskemaan ja kallion koloista lähti lepakkoja lentoon. Lepakot lentelivät lammen pinnan yllä metsästäen ötököitä. Näky oli maaginen, lepakot tulivat pelottomasti aivan lähelle meitä. Niiden kuvaaminen taas oli aivan pahuksen vaikeata, kun ne olivat niin vikkeliä tyyppejä ja valo oli niin vähäistä.

safka

Linssejä, sipulia, valkosipulia, riisinuudelia, porkkanaa, parsakaalia, paseerattua tomaattia, kookoskermaa. Mausteiksi kurkumaa, garam masalaa ja chiliä. Outoa mutta hyvää!

lepakot2

Ennen telttaan kömpimistä keitimme vielä iltakaakaot nuotion ääressä Vapunpäivän kunniaksi. Nukuimme makoisat unet, vaikka lämpötila taisi vielä pakkaselle hieman laskea.

Aamulla heräsimme uuteen kauniiseen päivään ja aamutoimien jälkeen Kaakkurin kierroksemme sai jatkua.

telttapaikka

Lähdimme kiertämään Olhavanlampea merkityllä reitillä, mutta kun huomasimme sen kulkevan suurimmaksi osaksi autotietä pitkin, päätimme lähteä kulkemaan omia polkuja. Kävelimme lammen rantaan ja lähdimme kiertämään sitä vastapäivään.

Maasto oli aikamoista ryteikköä ja hetken päästä Johanna olikin haaroja myöten pienessä purossa, kun kaatunut puu oli pettänyt alta. Aijai, mitä huolimattomuutta! 

Tutkimme vahingon suuruutta, mutta housun lahjetta lukuunottamatta kaikki kamppeet olivat säilyneet kuivina. Oli niin lämmin päivä, että nekin kuivuisivat hetkessä päälle. Pian näimme tutut oranssit pallerot puiden rungoilla ja niin olimme takaisin Kaakkurin kierroksella. 

Polku vei meidät kivannäköistä reittiä Olhavanvuorelle ja polun pian haarautuessa päätimme jättää näköalakierroksen seuraavalle reissulle ja lähteä alas kohti Valkjärveä. 

Juuri ennen Sukeltajanniemeä muistui mieleen arkisemmat asiat – Antilta oli unohtunut maksaa eräs lasku! Voi pahus. Yritäpä sitä sitten maksella kun kenttää ei ole, netistä puhumattakaan. Luonto vei voiton ja asia painui odottamaan seuraavan päivän autolle pääsyä. 

juurakko

antti

alitus

Sukeltajanniemessä oli kesä. Aurinko porotti täydeltä terältä ja vieno tuulenvire viilensi meitä. Äkkiä vaatteet pois ja uimaan!

Ajattelimme ottaa hauskoja kuvia kun heitämme talviturkkimme (talviuintia ei lasketa, vai lasketaanko?). Vesi oli kuitenkin sen verran kylmää että ihan sähellykseksihän se meni. Johanna ei lopulta suostunut kuin vähän kastautumaan ja Antti liukui vahingossa liukasta kalliota pitkin ja pulahti kaulaa myöten veteen, huutaen henkeään haukkoen ”OTA KUVA, OTA KUVA!”

uimassa

Aurinko kuitenkin kuivatti nopeasti veden kastelemat kehot. Teimme tulipaikalla lounasta ja istuimme rantakalliolla pitkän kaavan mukaan, keitimmepä vielä kahvitkin päälle.

Haikein mielin puimme vaatteet ja jätimme niemen taaksemme. Reitti lähti kulkemaan pikkutien vartta ja kun Johanna oli vielä varmistamassa nuotion sammumista, Antti oli jo melkein istahtanut kyykäärmeen päälle. Johanna ihmetteli, mitä se Antti huutelee ja juoksi katsomaan mistä on kyse. Onneksi kyy parka selvisi säikähdyksellä ja pääsi jatkamaan matkaa (Ja antti). Vappufiiliksissä oli myös kevään ensimmäinen neitoperhonen (Johannan lemppari) joka esitteli kauniita siipiään kevätauringossa.

neitoperhonen

Tolosenvuoren komeiden laskujen ja nousujen jälkeen olimme pienen lammen rannassa. Siellä oli Kirnukankaan laavu, jonne oli juuri tullut kaksi retkeilijää. He olivat jäämässä laavulle yöksi, joten me päätimme jatkaa matkaa Talaksen suuntaan.

siltamaisem

Pian Kirnukankaan jälkeen polku vei meidät jyrkänteen reunaa mukaillen yhteen kansallispuiston huikeimmista paikoista, eli Kirnuhuokoon. Jylhän kallioseinämän vieressä solisi pieni puro, ja kuulemma näiden kallioiden suojissa onkin ennen muinoin kyläläiset keitelleet pontikkaa. Aurinko osui kivenlohkareisiin saaden ne melkein hohtamaan.

kirnu

johkuroskat

Puron varresta lähti portaat ylös Hauklamminvuorelle, jonne pääsimme taas kiipeämään ja ihailemaan maisemia. Lojukoskella pidimme pienen tauon ja Antti pääsi taas kokeilemaan kalaonneaan. Aurinko porotti edelleen, joten Johanna otti hetkestä ilon irti ja köllötteli laiturilla varpaat järvessä.

taukopaikka

Loppumatka Talaksen tulipaikalle kulki ohi kalliojyrkänteiden, Sulkusalmen sillan yli ampuma-alueen rajalle. Sitten matka jatkui Tervajärven rantaa pitkin pysäköintialueen ohi ja pienen kävelyn jälkeen olimme Talaksessa.

silta

Laitoimme teltan pystyyn tulipaikan ja puuliiterin välissä olevalle pienelle suojaisalle saarekkeelle ja teimme päivälliseksi sienirisottoa itse kuivaamistamme suppilovahveroista.

Aamuviiden aikaan Johanna heräsi teeren soidinpulputukseen eikä saanut enää unta. Hän päätti lähteä katsomaan josko lintu olisi jossakin näkösällä ja niinhän se olikin! Ääni kuului viereisestä metsiköstä, mutta kovin lähelle Johanna ei ehtinyt ennen kuin teeri huomasi urkkijan ja lensi pois aivan vierestä. Yhteistuumin päätimme luovuttaa nukkumisen suhteen ja siirryimme aamuaurinkoon aamupalalle. Pian aamutoimien jälkeen lähdimme matkaan kohti Tuuvea. Johanna vielä viime töikseen siisti tulipaikalta muiden roskat olutpulloista lähtien.

Kaakkurin kierroksesta oli jäljellä vain pari hassua kilometriä. Pian polku yhdistyikin Ketunlenkin reittiin ja edessämme olikin jo Määkijä ja Ketunlenkin viimeinen etappi Ketunlossi.

vaijerilossi2

vaijerilossi3

Järven ylitys meni yhteisvoimin suht kevyesti ja muutaman askeleen päässä olikin jo Lapinsalmen parkkipaikka. Johanna vielä viime töikseen kauhisteli kuinka sottainen sen ympäristö oli  ja keräsi vielä hetken aikaa roskia ennen kuin lähdimme taas tien päälle. Muovikassi tuli kahden yön reissulla täyteen 😦

Repovesi täytti kyllä kaikki odotukset! Huikeat kalliojyrkänteet, nousut ja laskut, käkkärämännyt ja puhtaat vedet olivat täydelliset puitteet Vapun viettoon! (vaikka tässä hommassa tuppaakin hieman juhlapyhät unohtumaan.) Kunpa vielä kanssaretkeilijät oppisivat viemään omat roskansa sinne mistä ne tulivatkin, ne eivät kuulu luontoon!

Luontoon.fi

Kartta

– Antti ja Johanna

Advertisements

4 thoughts on “Repoveden kansallispuisto

  1. Upeita kuvia ja tuo kaakkurin kierros oli kyllä omastakin mielestä ehdottomasti kiertämisen arvoinen, oltiin kans siellä ystävän kanssa vappuna! 🙂 tuo roskaaminen on kyllä raivostuttavaa, me keräiltiin serpentiinejä polkujuoksijoiden jäljiltä ja tuotiin myös notskipaikoilta iso läjä roskia pois…

    Mun tekstin reissusta voi lukea täällä: http://lauranmukana.pallontallaajat.net/2017/05/09/vappuseikkailu-repoveden-kansallispuistossa/

    Liked by 1 person

    • Kiitos Laura! Mä itse asiassa luin sun blogitekstin jo aiemmin ja mietin että törmättiinkö me, mutta taisitte olla just päivää ennen! Me juuri ja juuri säästyttiin lumilta ja koko reissu meni aurinkoisissa merkeissä 🙂 Kiva kuulla että tekin keräsitte roskia, ei olisi muuten varmaan se mun yksi muovikassi riittänyt! ❤ vaikka kauhea ajatella että sitä olisi ollut vielä enemmän ympäriinsä 😦 Kivoja retkiä ja aurinkoa! -Johanna

      Like

  2. Jes, roskienkerääjä! Itse en ole törmännyt reiteillä isompiin roskiin, mutta laavuista ja tuvista olen nuohonnut kynttilänjämiä jne. ja kirjoittanut myös vieraskirjoihin ystävälliset, kipinöivät terveiseni. 😀

    Ihanaa lajibongausta myös! Meitä Repovesi kutsuu ensimmäistä kertaa ensi viikolla. 🙂

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s