Helvetinjärven kansallispuisto

Helvetinjärven kansallispuisto meni meidän osaltamme flunssaisissa tunnelmissa. Kosteus ja koleus verotti ja kipeänä emme jaksaneet tehdä pitkiä vaelluksia. Kävimme siis tällä kertaa vain lyhyillä päiväretkillä puiston pääkohteissa.

johkuirvistaa

Sairastelu on tylsää!

Helvetinjärvi on Pirkanmaalla Ruovedeltä 20km pohjoiseen. Paikan päälle pääsee helpoiten autolla ajamalla joko Kankimäkeen Helvetinportille tai Haukanhiedan parkkipaikalle. Pinta-alaa kansallispuistolla on 50 km2 joten koluttavaa riittää. Puiston reitistö on myös osa Pirkan taipaleen 300km mittaista retkeilyreittiä, joka yhdistää Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot. Pääkohteiksi nousee varmastikin itse Helvetinjärvi ja Helvetinkolu upeine maisemineen.

Me ajoimme ensin Helvetinportin parkkipaikalle. Kesäkaudella siinä toimii samaa nimeä kantava ravintola, mutta nyt paikka ammotti tyhjyyttään. Ravintolan vierestä lähti leveähkö polku, jonka päällä oli ylösalaisin olevista puista tehty portti.

Portissa yllätys yllätys lukee ”Helvettiin”. Kuulostaapa houkuttelevalta, sinne siis!

helvetinportti

Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää

Polku vei meidät metsään kohti Helvetinkolua, joka on paikan päänähtävyys -noin 40 metriä korkea kalliosola itse Helvetinjärvellä.

Kyltit ohjeistivat meitä lempeästi rengasreitille saatesanoilla, ”Helvetistä itään”. Mielenkiintoista.

Kierroksella kuljettiin salomaisissa metsämaisemissa. Erilaisia kääpiä oli mukava bongailla ja naavaakin kasvoi melkein joka puussa. Auringon valo siivilöityi havupuiden oksien välistä ja sai sammaleet hohtamaan kullankeltaisina. Vaikka vointimme ei ollut paras mahdollinen, oli tunnelma silti odottavainen. Emme olleet kumpikaan aiemmin nähneet Helvetinkolua, saati sitten järveä.

sinisammal

Helvetinkolun näköalapaikalla huokailimme ihmetyksestä. Vastassa oli upeat maisemat, vaikka sää olikin muuttunut pilviseksi. Seisoimme korkealla kallion laella, josta avautui näkymät mystiselle rotkojärvelle. Vedestä ei ollut tietoakaan. Kyllä se Helvettikin näemmä jäätyy. Itse rotko oli hieman kapeampi kuin luulimme, vain pari metriä leveä. Neljänkymmenen metrin pudotus oli vaikuttava näky.

helvetinkolu

Helvetinjärvi on legendan mukaan saanut nimensä vanhasta Ruokkeen isännän ja Sipilän noidan kalakiistasta, kun Ruokkeen isäntä oli ottanut omin luvin Sipilän merrasta hauen. Siitä oli alkanut kiivas taistelu, jonka jälkeen Sipilä oli suhissut Ruokkeen äijälle: ”Tästä Helvetinjärvestä ei tule haukia niin kauan kuin minun kynteni ovat pehmeät”. Niin ilmeisesti kävikin, ja meni kauan aikaa ennen kuin hauki kävi kenenkään pyydykseen. Näin ollen järveä on kutsuttu Helvetinjärveksi. Osuvaa. 

(lähde) 

Kierros jatkui näköalapaikalta alas järvelle, jonne kulkijan johdattaa 200 askelman mittaiset portaat. Rannalla veden ääressä oli nuotiorinki ja pieni punainen päivätupa. Suuntasimme tuvalle päiväkahvit mielessämme ja pääsimme perille juuri ennen sadetta.

portaat

Sää oli koko päivän lähinnä maanis-depressiivinen. Perinteiseen keväiseen tyyliin aurinko paistoi, taivaalta satoi tiskirätin kokoisia märkiä klönttejä, kunnes vuorostaan satoi vettä, sitten taas lunta ja sitten taas aurinko paistoi. Miten tällaiseen nyt sitten pitäisi pukeutua?! Pahimmillaan ei vastarantaa meinannut erottaa sankan räntäsateen ansiosta.

helvetinkolupaivatupa2

lumisade

Päivätuvassa meillä oli mukavaa seuraa. Pariskunta oli eväsretkellä pikku tiibetinspanielin ja alle kouluikäisen pojan kanssa, joka hurmasi meidät hassuilla jutuillaan ja ennakkoluulottomuudellaan. (Kaakao oli kuulemma “kuumaa ja pahaa.”) Poika oli ihanan ihmeissään siitä, että järven rannalla oli pieni tupa, johon kaikki saivat tulla paistamaan makkaraa. Eihän siinä voinut kuin hymyillä. 

helvetinkolupaivatupa

Hetken siinä juteltuamme ja hyvää yöpaikkaa tiedusteltuamme perheen isä kertoi lyhyen automatkan päässä olevasta autiotuvasta. Sen saisi kamiinalla lämpöiseksi ja olisi  meille oiva paikka päästä lepäämään flunssaamme pois. He ystävällisesti lupasivat ajaa edessämme ja opastaa meidät perille asti. Sateen loputtua kävelimme porukalla polkua pitkin takaisin autoille ja ajoimme peräkanaa kohti tupaa.

Piilopirtin lämmössä

Ajoimme sateessa nimeämättömän matkan nimeämättömiä polkuja. Mutaiset metsätiet saivat Tuuven juuttumaan kiinni liejuun, mutta saimme sen lopulta yhteisvoimin ylös.

Olimme kirjaimellisesti “keskellä ei mitään”. Emme olisi ikinä löytäneet paikalle ilman heitä tai koordinaatteja ja GPS-laitetta. Ja toisaalta hyvä niin.

piilopirttisilta

piilopirttijohku

Paikkaa ei löydy kartasta ja lupasimmekin olla jakamatta sen sijaintia. Tiedä vaikka jos ilkivaltaa tai muuta sattuisi tapahtumaan. Jos siis satutte tunnistamaan paikan, pyydämme olemaan jakamatta sen sijaintia meidän mediassa!

Metsätieltä johti tukkisilta kohti korpista metsää. Sillan jälkeen alkoi pieni polku, jota sai kulkea nimeämättömän matkan verran. Välillä väisteltiin lätäköitä, välillä ylitettiin puroja.

Sitten puiden takaa näkyi avonaista pihapiiriä. Paikka vaikutti mielenkiintoiselta ja salamyhkäiseltä. Tupaa emme kuitenkaan vieläkään nähneet. 

Pihapiirin perältä löysimme kotoisan hirsimökin, jossa oli kaksi laveria ja uuden oloinen kamiina. Autiotuvista tutuksi tullutta vieraskirjaa ei näkynyt, niinkuin ei paljon muitakaan merkkejä kävijöistä. Liiteri oli täynnä puuta, joten otimme sylillisen mukaan ja laitoimme heti valkean roihuamaan. Oli jo myöhä emmekä olleet syöneet kunnolla, joten Johanna valmisti meidän nuhanenille oikein mausteista intialaista dhalia. 

piilopirtti

Tupa lämpeni nopeasti ja syötyämme vatsamme täyteen asetuimme lavereille pötköttämään. Nukuimme sikeämmin kuin hetkeen! Koleat yöt olivat verottaneet ja oli ihanaa rentoutua.

Aamulla heräsimme makoisten unien jälkeen. Aamupuurot syötyämme lähdimme suunnistamaan takaisin autolle. Olo oli jo vähän parempi, joten jatkoimme matkaa takaisin kohti Helvetinjärven kansallispuistoa.

piilopirttijohku2

Takaisin Helvettiin

Ajelimme pilvisessä säässä Haukanhiedan parkkipaikalle. Varsinaisia rengasreittejä Helvetinkolun kierroksen lisäksi ei ollut, joten lähdimme etenemään vähän fiiliksen mukaan. Kävimme ensin kurkkaamassa Hiedan majan varaustuvan, joka oli viehättävällä paikalla järven rannassa. Sieltä lähdimme kävelemään polkua pitkin pohjoiseen.

johkupomppii

haukkalammiko?

Hetkisen kuluttua vastaan tuli Haukanhiedan tulipaikka ja telttailualue. Järven rannalla oli keittokatos, kaivo ja nuotioringit. Paikka tuntui olevan melko suosittu, useampia ihmisiä oli evästelemässä tulien ääressä ja osa vielä purkamassa leiriään teltassa nukutun yön jälkeen. Mikäs siinä olisi telttaillessa, kun vieressä olisi hieno hiekkaranta kutsumassa aamu-uinnille (ja tietysti yöuinnille)!

teltta

Helvetinjärvellä olisi mahdollisuus retkeillä itsenäisesti kartan ja kompassin avulla. Rengasreittien puuttuessa olisikin mukavaa lähteä polkujen ulkopuolelle ja kiertää vapaammin. Me päätimme kuitenkin tällä kertaa tehdä vain lyhyen lenkin, ettei flunssa karkaisi käsistä. Ei ole kovin mukavaa sairastaa teltassa tai tien päällä, joten välillä pitää jättää jotkut kivat jutut seuraavaan kertaan. Ei se Helvetinjärvi mihinkään karkaa.

näköalamesta

Myllylahden taukopaikalla olisi kiva syödä eväitä

nipsu

Mitä näette tässä? 

Kävelimme Haukkajärven rantaa jäkälien peittämillä kallioilla ja pitkospuilla kohti Isoa Ruokejärveä. Järven rannalla oli nuotiorinki, jossa istuskeli pariskunta paistelemassa makkaraa. He olivat lähteneet Kalkkimäen suunnasta päiväretkelle. Vaihdoimme heidän kanssaan kuulumisia ja ihmettelimme miksei meillä ollut tällä kertaa eväitä matkassa.

Hieman flunssaamme harmistuneina päätimme kääntyä takaisin autolle ja luovuttaa Helvetinjärven suhteen. Tuuveen piti vielä vaihtaa öljyt ja ajattelimme konsultoida seuraavana päivänä Ylöjärvellä asuvaa Johannan isää, joka tietää autoista vaikka mitä.

Hetken mielijohteesta pakkauduimme autoon ja lähdimme Nokian suuntaan. Nokialla asuu Johannan rakas mummu, jonka näkemisestä oli kulunut liian pitkä aika. Mummu tuli iloiseksi, kun ilmoitimme tulostamme. Vaikka tarkoituksemme onkin elää ulkona reissumme ajan, ei se tarkoita sitä että rakkaita ihmisiä ei voisi nähdä silloin tällöin!

johkusilta

Helvetinjärven kansallispuisto on paikka, johon aiomme ehdottomasti palata! Mystiset rotkojärvet ja tunnelmalliset metsäalueet kutsuvat tutkimaan aluetta tarkemmin. Korkeilla kallioilla olisi ihanaa olla vaikka eväsretkellä valoisana kesäiltana, pitääpä siis ajella Pirkanmaan suunnalla useammin!

p.s. Ruovesi oli myös tosi symppis!

Luontoon.fi -Helvetinjärvi

Karttalinkki

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s