Lauhanvuoren kansallispuisto

Lauhanvuoren kansallispuisto sijaitsee vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuistosta ja on kävijämäärältään huomattavasti suositumpi. Merkittyjä reittejä alueella on kymmenisen kilometriä ja tärkeimpinä nähtävyyksinä on 800m pitkä muinaisrantakivikko eli Kivijata, yli 200 metriä meren pinnan ylle kohoava Lauhanvuori näkötorneineen ja lounaiskulmassa sijaitseva suuri graniittilohkare Aumakivi.

Johannaspitaalijarvi

Spitaalijärvelle vie esteetön reitti.

Saavuimme Kauhaneva-Pohjankankaalta Spitaalijärven parkkipaikalle nälissämme ja suuntasimme heti järven rannalla olevalle tulipaikalle syömään lounasta. Oli melkoisen tuulinen sää ja maa oli vielä suurimmaksi osaksi valkoinen. Kartan mukaan paikalla pitäisi olla keittokatos, mutta löysimme sen sijaan kyltin jossa ilmoitettiin vanhan katoksen purkutoimista ja uuden rakentamisesta kesän aikana. Spitaalijärvi on saanut nimensä järven maagisista voimista, järvivettä juomalla uskottiin paranevan spitaalitaudista. Tämän on uumoiltu johtuvan järven alhaisesta ph-tasosta.

IMG_8612

Näkyi sitä taivastakin vähän 🙂

Tuulisesta säästä huolimatta aurinko pilkahteli ja sinistä taivasta näkyi siellä täällä. Vietimme nuotioringissä mukavan eväshetken ja keitimme vielä kahvit päälle.

Jatkoimme matkaamme etenemällä merkittyä polkua kohti Lauhanvuorta. Matkalla löysimme makeita puolukoita, joita alueella on syksyisin varmasti erittäin paljon. Reitti vei ensin järven itärannalla olevalle tulipaikalle ja telttailualueelle, josta etenimme kohti Lauhanvuoren näkötornia. Matkan varrella törmäsimme useisiin muihin kanssaretkeilijöihin, jotka olivat meidän lailla lähteneet pääsiäisen viettoon raittiiseen ulkoilmaan.

Johanna tulella

Puolukat 2

Puolukkaa!

lauhanvuorentorni

Torni nousi korkealle puiden yläpuolelle paljastaen näkymät joka suuntaan. Lauhanvuori on Länsi- Suomen korkein kohta, vaikka sitä ei välttämättä edes huomaa hiljalleen nousevan maaston takia. Näkötornin opastekyltit kertoivat, että kauniilla säällä tornista voi nähdä Porissa olevan voimalan piiput. Me erotimme kuitenkin vain kaukana pyöriviä tuulimyllyjä ja Kauhanevan- Pohjankankaan lintutornin.

maisemat 4

maisemat 2

Kaukana näkyi tuulimyllyjä

Jatkoimme merkittyä reittiä karun mäntykankaan läpi kohti Kaivolammen tulipaikkaa.  Matkalla tuli vastaan vielä muutamia hiihtäjiä, vaikka lunta ei ollut paikoitellen kuin ehkä 5cm. Kuitenkin suotuisista maaston muodoista johtuen Lauhanvuoren alueella on vähälumisinakin talvina enemmän lunta kuin muualla sen ympäristössä.

Polun varrella aurinkoisesta paikasta löysimme muurahaispesän, joka ympärillä olevasta talvesta huolimatta kuhisi elämää. Näytti olevan kevätsiivousta ilmassa. Pysähdyimme tuijottelemaan muurahaisten puuhia hiihtäjien viuhtoessa ohitsemme.

IMG_8679.jpg

he olivat työn touhussa

IMG_8668

ihanat pallerot

Johanna ihasteli myös suosikkiaan palleroporonjäkälää, jota paljastui paikka paikoin lumen alta.

Kärkikeitaan suoalueen ohitettuamme tulimme Kaivolammen tulipaikalle. Tarkoitus oli keittää vielä myöhäiset iltapäiväkahvit. Emme halunneet tyhjentää juomapullojamme, joten koitimme saada vettä lammesta. Ehdimme jo keittää vedet huomataksemme, että se maistui ihan mädälle kananmunalle, eivätkä kahvinporotkaan luultavammin makua poistaisi. Heitimme vedet jorpakkoon ja jatkoimme matkaa kohti Ahvenlampea. Sielläkin piti kartan mukaan olla telttailualue ja tulipaikka, mutta se oli puissa roikkuvien kylttien mukaan poistettu. 

nuotio

Kaivolammen tulipaikka

Emme halunneet mennä samaa reittiä takaisin, vaan lähdimme kiertämään metsäautotietä pitkin kohti Spitaalijärveä. Johanna oli katsonut kartasta summamutikassa että matkaa olisi noin viisi kilometriä kokonaisuudessaan. Totuus oli lähempänä kahtatoista kilometriä. Antin selkä ei ollut vielä yhtään parempi ja matkanteko oli enemmän tai vähemmän vaivalloista. Johanna sai kuulla palautetta kartanlukutaidoistaan useammin kuin kerran.. 😉

Tiellä kävellessämme yhtäkkiä metsän takaa pilkotti (myöhemmin kartasta löytämämme) Huhtakorven kivijata. Puikkelehdimme metsän läpi katsomaan paikkaa, jossa jadan päällä oli yksinäisen näköinen istuskelulava. Kävimme ihmettelemässä paikkaa ja sen kivien paljoutta. Ehkä paikalle pääsee muutakin reittiä, tai sitten reitti on poistettu ja lava jätetty paikalleen. Me näimme vain huonokuntoisia pitkospuita, mutta emme lähteneet kulkemaan niitä. Tietääkö kukaan? Päätimme jatkaa matkaa ennen pimeän tuloa.

pirunpelto

Huhtakorven kivijata

Metsäautotiellä kävely ei ollut mikään suuri elämys, joten ensi kerralla muistamme olla tarkempia reitin kanssa. Kaiken kaikkiaan puistokokemus jäi meille hieman vajavaiseksi, lähinnä selän kanssa tuskailun takia. Välillä on kuitenkin osattava kuunnella kehoaan, joten jätimme aumakiven ja muinaisrantakivikon seuraavalle kerralle. Päiväretkikohteeksi ja hiihtelyyn paikka sopii hyvin ja syksyllä marjasato on taattu! 

-Antti & Johanna

Kartta

Luontoon.fi – Kauhanevan – Pohjankankaan kansallispuisto

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s