Saaristomeren kansallispuisto – Jurmo

Matkasimme Helsingistä Tuuvellamme Kaarinan kautta lautalla Nauvoon, Pärnäisten satamaan. Satamassa meitä odotteli M/S Eivor niminen maksuton lautta, joka kulkee kohti saariston eteläisintä asuttua kolkkaa Utöä. 13km ennen Utöä sijaitsee Jurmo, joka on meidän retkikohteemme. Laivalla tunnelma oli odottavainen, emmekä olleet ainoita; Jurmo on suosittu retkikohde ja myös näin maaliskuussa on sinne lähtijöitä, vaikka sesonki ei olekaan. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tuntui matkaavan Utöön ja monet kilistelivätkin jo laivalla lasejaan supisuomalaiseen risteilykulttuurilliseen tapaan.

eivor

M/S Eivor

Saavuimme perille melko yllättäen. Koko matkan aikana emme olleet nähneet pimeyden ja sumun ansiosta mitään. Könysimme laivan kulkusiltaa tavaroinemme, ja väsyneinä olisimme lyöneet päämme matalaan oviaukkoon, ellei laivan työntekijä olisi totutulla otteella muistuttanut jokaista rantautujaa varomaan päätään.

MS eivor

Saavuimme Jurmoon

Astuimme laiturille, hengittelimme raikasta saaristoilmaa ja katselimme ympärillemme. Paksu hernerokkasumu vei näkyvyyden lähes täysin. Satamassa sijaitsee kahvila ja kauppa, joka toi muistoja mieleen. Mehän tapasimme Johannan kanssa ensimmäisen kerran kyseisessä putiikissa viime kesänä juuri ennen koulun alkua. Olimme sattumalta molemmat telttailemassa Jurmossa perheinemme ja tunnistimme toisemme kahvijonossa. Kesäinen vilske oli kuitenkin muisto vain, sillä kauppa on talvikauden ajan kiinni. Lähdimme kävelemään kohti lintuasemaa, jossa tulisimme yöpymään seuraavat kaksi yötä.

laituri

satama-alue ennen auringonlaskua

Lintuasemalle on mahdollista hakea miehittäjäksi. Kesä on yleensä täyteen buukattua, mutta näin alkukeväästä saattaa vapaita paikkoja olla. Vaatimuksena on perus lintujentunnistustaidot, halua osallistua päivän lintujen laskentavelvoitteisiin ja miehittäjämaksu 36e, jolla voi yöpyä vuoden aikana asemalla niin paljon kuin tilaa riittää. Itse asema on punainen mummonmökki lähellä 1800-luvun kappelia; siellä on seitsemän nukkumapaikkaa, kelpo keittiö ja jopa sauna.

Asemalla esittäydyimme paikan vakiomiehittäjälle Timolle, joka paljastui olevan Johannan isän vanha jääkiekkokaveri! Maailma on pieni. Menimme melko pian yöpuille, sillä paikan rutiineihin kuuluu kahden tunnin staijaus, eli paikallaan kökkiminen ja muuttavien lintujen tarkkailu joka aamu auringonnousun aikaan.

Heräsimme aamulla innokkaina ja siirryimme kahvikupposten siivittämänä saaren korkeimmalle paikalle männikön itäpuolelle seuraamaan muuttajia. Nousevan auringon säteet nousivat katajakummuille luoden niille pronssahtavan hohdon. Saaren luonto ja olemus rupesivat tulemaan esiin ja eilisestä sumusta ei ollut tietoakaan.

kiikaroitsijatkiikaroitsijat 2

Hiljalleen rupesi tapahtumaan. Linnut sirkuttivat metsiköstä keväisellä innolla ja eteläisellä suolla näkyi puissa neljä teeriä pulputtamassa omituiseen tapaansa. Paikalta näki kauas saaren itäiselle ja läntiselle puolelle avautuville kivikkoisille niemille. Pian saimmekin todistaa lähietäisyydeltä laulujoutsenten, kyhmyjoutsenten ja kyyhkysten muuttolentoja. Ylitsemme lensi myös valtava merikotka, todennäköisesti aamupala mielessään. Lentävä ladon ovi on häkellyttävä näky ja viimeistään tässä vaiheessa olimme tippuneet pois kaupungin vilskeestä ja arjen murheista, Jurmon taianomaiseen kauneuteen ja rauhallisuuteen.

Kaukana vesillä näimme telkkiä, tukkakoskeloita, tukkasotkia ja jopa talvipukuisen silkkiuikun. Tässä vaiheessa Timo näyttikin mikä oli miehiään. Me vasta keskustelimme oliko havaintomme lintuparvi vai kiikarien linssissä oleva likaläikkä, kun Timo oli jo määritellyt lintujen lajin ja sukupuolen ja laskenut niiden määrän.

timo ja alpakat

Timo Palomäki alpakkakavereineen

Timo K Palomäki on lintuaseman vakiomiehittäjä. Hänellä on vankka 42 vuoden kokemus lintuharrastuksesta ja Jurmossa hän on viettänyt yli tuhat vuorokautta 1980-luvulta asti.

Kysyessä että miksi juuri linnut hän vastasi vaatimattomaan tapaansa , ”Nooh, nuorena alkoi kavereitten kans kiinnostaa.” Pelkästään Jurmossa hän on nähnyt 251 lintulajia ja Suomessa yli 380. Jurmossa hän arvostaa saaren luonnon monipuolisuutta ja saaren rauhallista tunnelmaa joka sallii omissa oloissaan oleskelun. Lintuharrastus on Timon mielestä hyvä aloittaa keväällä, kun lintuja ei ole vielä niin valtavasti liikkeellä.

johanna kiikaroi 2

Kahden tunnin tarkkailun jälkeen siirryimme asemalle syömään aamupalaa, jonka jälkeen lähdimme saaren läntiselle niemelle tekemään aseman jokapäiväisiin vakioihin kuuluvan kierroksen. 

 

Saarella voi tavata myös alpakoita joiden villasta tehtyjä tuotteita voi ostaa sataman kaupasta. Alpakat kuulemma ovatkin yksi suurimpia turistien riemuja.

 

lintuasema

Kahden tunnin aamuvakion jälkeen nopea tankkaus ja kierros jatkuu!

 

kylä

Asemalle kannetaan vedet läheisestä kaivosta

Läntinen niemi on lintujen suojelualuetta 1.4 – 31.7. aikana pesimärauhan takaamiseksi, eikä sinne saa silloin mennä. Poikkeuslupa on annettu kolmelle lintuaseman miehittäjälle vuorokaudessa. Läntinen niemi on oikeastaan salpausselkä kolmosen alku. Koko saarihan on eteläisin osa salpausselkää ja tämän kyllä näkeekin saaren maaperässä.

Läntisellä reitillä näkyi valtavat määrät lintuja ajankohtaan nähden. Esimerkkinä petolinnut, joista havaitsimme merikotkia, piekanan, sinisuohaukan ja varpushaukan. Läntinen niemi on uskomattoman kaunis. Kävelet pitkin kivikkoista salpausselkää, jonka molemmilla puolilla avautuu mitä kauneimmat saaristoisen meren näkymät. Täällä oli mukava pysähtyä juomaan kuppi kahvia ja istua alas ihmettelemään miten monipuolinen ja kaunis maamme onkaan.

Kuuden tunnin kierroksen jälkeen olimmekin jo nälkäisiä ja väsyneitä ja siirryimme lintuasemalle tankkaamaan. Antti meni ottamaan tunnin tirsat ja Johanna lähti vielä iltaiselle fiilistelykävelylle. 

Kävely kylätietä pitkin Jurmon satamaan oli hiljainen. Högbergetillä, eli kylän ja sataman välissä olevalla korkealla kukkulalla näkyi muutama ihminen ihailemassa lähes täyden kuun kohoamista.

maiema 5

Moringharun pihlaja

Sataman luoteispuolella sijaitsee Moringharun niemeke, jonne telttailijat voivat pystyttää kotinsa Jurmon vierailun ajaksi. Moringharulla on ihania rantakallioita, joilla on mukava istuskella ja tuijotella merelle. Auringonlaskun hetki alkoi olla käsillä.

Korkealla kalliolla istuskellessa oli vaikea uskoa silmiään! Edessä näkyi kauniit oranssin ja keltaisen sävyt kun auringon viimeiset säteet hivelivät kallioita. Selän takana täysikuu möllötti ja taivas oli vaaleaa sinistä ja punaista. Moringharuun johtavan kapean kaistaleen kohdalla rannassa oli kymmeniä kyhmyjoutsenia ja telkkiä tervehtimässä retkeiljää.

maisema 6

Matka jatkui yli rajoitusalueelle johtavan harjanteen ja sen rajalla menevää polkua ohi järven kohti saaren lounaisrantaa. Koko matkana ei tiennyt minne olisi silmänsä suunnannut. Taivaalle piirtyvät värit saivat unohtamaan kaamosajan masennukset ja kaupungissa odottavat velvoitteet. Voi kunpa voisi jäädä tänne!

maisema 7

Yksinäisyyden harhaa oli rikkomassa katajan juurella loikoileva talvipukuinen metsäjänis. Pienen tuijotuskilpailun jälkeen jänis lähti rauhallisesti pomppimaan kohti rantaa. Aikaisemmin saarella on ollut satoja jäniksiä, mutta nykyään on enää jäljellä kymmenkunta yksilöä.

WhatsApp Image 2017-03-13 at 14.21.31

Metsäjäniskin oli auringonlaskujen ystävä

maisema 8

Matka eteni ohi Sorgenin kosteikon pomppien kiveltä kivelle ja varoen lammikkoon putoamista. Auringon valo oli jo kadonnut horisonttiin ja jäljellä oli sinipunainen taivas ja taianomaista valoa hohtava kuu.

Otsalamppua ei ollut mukana, eikä tarvinnutkaan, sillä kuutamo toi valoa niin että polkuja oli ihanan tunnelmallista kulkea.

Kello alkoi olla yli seitsemän ja viime ateriasta alkoi olla useita tunteja, joten vatsa ilmoitti että parasta kävellä kohti lintuasemaa. 

Auringonlaskun jälkeen Jurmo toi esiin pimeän puolensa pihaltamme ihailtavaksi. Tunnelma oli häkellyttävä. Lähes täysinäinen kuu möllötti taivaalla pilvien lomassa ja pellon takaisen talon ikkunoista hohkasi lämmintä tunnelmaa Orionin tähtikuvion koristaessa taivasta sen yllä. Maisema oli idyllinen suomalainen maalaismaisema, kaukosaaristoisella mausteella höystettynä.  Kävimme vielä läpi päivän lintuhavainnot, söimme, saunoimme ja menimme nukkumaan. 

yö

Seuraavana aamuna heräsimme kuuraisiin maisemiin. Yön pakkaset muistuttivat, että vielä ei ole täysi kevät. Kävelimme männikön halki kevyiden jääkerrosten ritisten jalkojemme alla kohti staijauspaikkaamme. Kuura oli valloittanut koko maiseman, ja varpukasvisto ympärillämme oli saanut uudenlaisen hohdon. Lintuhavainnot jäivät melko pieniksi eiliseen verrattuna. Lintujen aatteita ja muuttoaikeita tuntuu olevan mahdoton yrittää etukäteen arvailla.

Lauttamme lähti 13.30, emmekä olisi ehtineet tehdä länsikierrosta, joten päätimme lähteä kiertämään lähempänä olevaa itäistä reittiä Timon suunnatessa länsireitille. Matkan varrella näkyi jonkin verran lintuja, mutta ei mitään erityisempää. Saaren biotooppien monipuolisuus paljasti itsensä nyt kun pääsimme vertaamaan länttä itään. Löytyi lettoa, lepikkoa, kivikkoa ja kulotettua aluetta, joka oli kuin afrikan savanneilta mustaksi palaneiden kasvuston käppyröineen. 

Etenimme saaren eteläosiin mielessämme mahdollisuus nähdä käärmeiden kuherteluja. Pompimme pitkin rannikon kivikkoa kun Johanna huudahti ihmeissään: “KATSO!”. Hetken oli ilmoilla ajatus, että nyt löytyi käärmeitä, mutta todellisuus oli toiveita parempaa. Rannan tuntumassa oli aivan vieressämme  juuri emostaan vieroittunut harmaahylkeen eli hallin kuutti! 

halli 4

Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin nähnyt hyljettä Suomessa ja hieman olimme jo ehtineet toivoa, että näkisimme jossain kaukaisella luodolla tämän mertemme sylikoiran, mutta että meinata melkein astua yhden päälle! Kaikkea sitä voikin sattua.

halli 1

Halli makoili polun vieressä sympaattisen näköisenä. Raukka parka oli aivan pieni ja katse olikin kuin koiranpennulla. Hetken mietimme että oliko pikkuisella kaikki hyvin, mutta ihan eloisan oloinen veijari se tuntui olevan. Räpsimme pari kuvaa muistoksi ja päätimme jättää tämän söpöyden omaan rauhaansa ettei toinen turhaan stressaantuisi.

Jatkoimme matkaamme haltioituneina ja pikkuhalli mielemme maisemaan maalautuneena. Haimme tavaramme asemalta, jättäen Timolle lapun havaitsemistamme linnuista (ja hallista) ja lähdimme kohti kotia tutulla ja turvallisella M/S Eivorilla.

maisema 9

Viime kerta täällä oli upea ja tämä kerta vielä upeampi. Saari on käsittämättömän monipuolinen ja koskaan ei tiedä mitä eteen tupsahtaa. Kaksi päivää ei meinaa riittää koko saaren tutkimiseen, vaikka se melko pieni onkin.

Toista vastaavaa paikkaa ei maailmassa ole. Saari on täydellinen esimerkki saaristomeren kauneudesta ja tunnelmasta. Palaamme vielä!

Antti ja Johanna

Linkkejä:

Kartta

luontoon.fi – Saaristomeren kansallispuisto

Majoitusta ja muuta Jurmosta

Jurmon lintuaseman sivut

haahkoja

Haahkoja

Lintuhavainnot 11.3.17

69 kyhmyjoutsenta                 2 laulujoutsenta            5 ristisorsaa                    94 sinisorsaa

46 tukkasotkaa                         14 haahkaa                      146 telkkää                      5 tukkakoskeloa

9 isokoskeloa                             4 teeriä                             1 silkkiuikku                   8 merimetsoa

12 merikotkaa                             1 sinisuohaukka           1 varpushaukka             1 piekana

1 naurulokki                               12 kalalokkia                  4 harmaalokkia             6 merilokkia

2 uuttukyyhkyä                          1 sepelkyyhky               12 kiurua                         2 sinitiaista

15 talitiaista                                11 naakkaa                      19 varista                         4 korppia

2 kottaraista                             6 viherpeippoa               5 pulmusta                       1 keltasirkku

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s