Kopparnäs ja preparaatiota

Aikaa ei ole jäänyt kauheasti kirjoitteluille eikä seikkailuille, toisin kuin kirjoittamattomuudelle ja yleiselle sekoilulle. Lähtö reissuun häämöttää kuukauden päässä, ja ennen sitä pitäisi ehtiä tehdä vaikka mitä. Onneksi kevät kurkistelee jo oven takana.

Hyvin suuri osa ajasta menee auton räknäämiseen. Löysin itsestäni sisäisen sätkärulla huulessa mersuunsa nojailevan haituvaviiksiveikon. En tosin polta tupakkaa, mutta kädet ovat öljyssä ja liassa jatkuvasti.

Vielä pitäisi myydä irtaimistoa, tyhjentää kämppää ja suorittaa muita arkisia pakkoja ennen seuraavaa kuun vaihdetta. Huhhuh.

Ehdittiin kuitenkin pikaisesti käydä Inkoossa!

kivi

johanna kävelee

Kopparnäs

 

Retkeily on jäänyt kiireen myötä harmillisen vähäiseksi. Pääsimme kuitenkin lähtemään extemporena Inkoon Kopparnäsiin tekemään ruokaa.

Alkuperäinen suunnitelma oli viettää yö Kopparnäsissa nukkuen rakkaassa Tuuvessamme futon-patjalla. Valitettavasti kuitenkin eksessiivisen yöhikoiluni johdosta patjamme oli jo alun alkaen kostea, ja vietettyään muutamia tunteja autossa se oli jäätynyt. Ei se nyt aivan jääkalikaksi ollut muuttunut, mutta siinä nukkuminen olisi ollut sama kuin nukkua kylmässä maassa. Fiksusti tähän varautuneena olimme ottaneet mukaamme vain yhden makuualustan, joten päätimme lähteä takaisin kotiin miettimään, että miten meni omasta mielestä.

sammal

whas

Kopparnäsissä sijaitsee Långvassofjärdenin lintujensuojelualue lintutorneineen, Långmossenin suojelualue, sekä hiekkaranta. Koillisessa on myös Störsvikin luonnonsuojelualue, johon tarkoituksemme oli mennä aamulla. Näistä ehdimme nähdä tasan emme mitään.

Ehdimme kuitenkin nähdä Kallioniemen eli Berguddenin. Se muistutti hieman Porkkalanniemeä, mutta oli ehkä rauhallisempi ja sinne pääsy oli helpompaa. Arktiset rannikkokalliot ovat jo tulleet tutuiksi aikaisemmilta reissuiltamme, mutta eipä näihin taida kyllästyä. Maisemat oli upeat ja pääsimme jälleen ihailemaan auringonlaskua, sekä leikkimään uudella kamerallamme. Joutsenpariskuntakin kävi meitä tervehtimässä.

Paikan päällä sijaitsi vessa ja tulipaikka, jossa ehdimme tehdä linssi-kasvispataa ennen kotiin karkaamista.

joutsenet

johanna tumput suorina

sunsetjohku

Kotimatkalla vielä pysähtelimme optimaalisissa paikoissa kuuntelemaan mikäli paikalliset pöllöt etsisivät kumppania itselleen. Nythän on paras aika yöllisille pöllöretkille, niiden soidinmenot jatkuvat aina huhtikuulle saakka. Ikävä kyllä inkoolaispöllöt päättivät olla hipihiljaa Tuuven nähdessään. 

Oikeastaan koko paikasta ei ole tämän enempää kerrottavaa tähän hätään. Lupaamme palata paremmin varustettuina ja kertoa alueesta tarkemmin!

sunsetti

Tulossa on myös viikon retki Patvinsuon kansallispuistoon eräopaskurssilaisten kanssa 20.-24.3. Odotamme innoissamme reissua, joka on myös vuoden ensimmäinen kansallispuistomme (yleisiä Nuuksio-chillailuja ei lasketa).

Kevät on todellakin saapumassa. Sen huomaa päivien pitenemisestä, ja sen kuulee kalalokkien painajaismaisesta, mutta silti kaivatusta kalkatuksesta. Lintubongarit ovat kertoneet ensimmäisten haahkojen saapuneen Suomeen! Kuulemma myös kiuruja ja töyhtöhyyppiä on havaittu. Nauttikaamme kuitenkin vielä Suomen talvesta, niin pitkään kuin sitä kestää.

– Antti & Johanna

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s